Caitriona, Cat, on druidi, joka kiertää maita oppilaansa Gillyn kanssa. He ovat ainoat jäljellä olevat ”uuden ajan druidit”, aika kun on mennyt muista druideista ohi. Miekat ovat vaihtuneet tuliaseisiin Brittein saaria muistuttavassa Andughanissa ja ajat ovat muutenkin muuttuneet. Jotain muinaista on kuitenkin yhä jäljellä.
Vaarallinen tauti uhkaa pääkaupunki Dun Eirichiä, jonne druidit saapuvat aikomuksenaan parantaa sairaita. Valtias Aeghall Tulilintu ottaa druidit vastaan ja antaa heidän käydä parannustyöhön – mutta jotain synkkää ja vaarallista Dun Eirichin hallitsijassa on.
Tarina etenee kahdella aikatasolla: sen nykyhetkessä Cat ja Gilly vaeltavat parantamassa sairaita, historiassa taas lähdetään ajasta, jolloin Cat asui kotonaan lapsena, kuuli druideista ensimmäisen kerran ja päätyi pitkälle tielleen, joka vie hänet lopulta Dun Eirichiin parantamaan.
Nopeasti käy ilmi, että Cat on vanha, paljon vanhempi kuin ulkonäön perusteella arvelisi. Hänellä on takanaan pitkä matka, koska jumalat eivät sattuneista syistä anna hänen vanhentua. Catia painaa myös suuri syyllisyyden ja petoksen taakka, josta ei noin vain päästä eroon. Tämän taakan alla Cat vaeltaa, mutta petoksen lisäksi aikakausien halki kulkevat myös rakkaus ja sisaruuden siteet.
Ikuisesti, siskoni on kaunis, taitavasti kerrottu fantasiatarina, joka nojaa kelttiläisiin myytteihin. Ne ovat vähän harvinaisempi mauste, tässä tarinassa on sävyjä, joihin en varsinkaan kotimaisessa fantasiakirjallisuudessa ole liian usein törmännyt. Tarina on kiehtova ja kiinnostava. Tartuin kirjaan vailla ennakko-odotuksia ja sain ilahtua suuresti siitä, miten hyvän tarinan kohtasin.