Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jussi Perälän Ikuinen säätö -kirja kertoo Helsingin huumemarkkinoista. Se perustuu kentällä tehtyihin haastatteluihin ja tutkimukseen. Perälä kuvaa huumeiden käyttäjien ja myyjien arkea sekä vapaalla että vankilassa. Hän tarkastelee myös esitutkinnan eri vaiheita ja poliisin toimintaa. Osalliset lain molemmilta puolilta saavat puheenvuoron.
Ikuinen säätö -kirjansa alussa Perälä kertoo lyhyesti Helsingissä käytettävistä huumeista: suosituin on kannabis, mutta myös lääkkeiden väärinkäyttöä esiintyy paljon. Suomalaisten huumemarkkinoiden erikoisuus on buprenorfiinin, eli yleisimmin Subutexin, suosio. Perälä ottaa osuvasti esille myös ne kaikki lukemattomat suomalaiset, jotka väärinkäyttävät reseptillä laillisesti hankittuja bentsodiatsepiini- ja opioidilääkkeitä. Heitä ei erota muista kanssaihmisistä, mutta hekin ovat osa huumemarkkinoita.
Perälän kirjassa kiinnitetään huomiota erityisesti huumekaupan sosiaaliseen puoleen. Huumeiden myynti ei sovi introverteille, ja kuten jokaisessa ihmissuhteessa, myös huumekaupassa tarvitaan luottamusta puolin ja toisin. Myyjän pitää panostaa asiakaspalveluun ja hyvään maineeseen: kun mainostaminen on mahdotonta, nimen kaiun pitää olla hyvä. Huumeidenkäyttäjillä on myös erilaisia sosiaalisia asemia, ja eri aineiden käyttäjien välillä saattaa esiintyä kireyttä: amfetamiinin käyttäjät ovat lääkkeiden väärinkäyttäjien peilikuvia, eivätkä ääripäät aina siedä toisiaan. Aineiden käyttökulttuuritkin eroavat toisistaan.
Huumekauppaan liittyy hierarkkisia rakenteita, jonka eri osaset tuntevat hyvin oikeutensa. Tukkurin, eli huumeiden myyjän asema ei ole kadehdittava: hänen pitää myydä tavaraa ”kaverihinnalla” apumiehilleen, antaa ilmaisia annoksia ja muuta kestitystä organisaation johtohahmoille, päivystää jatkuvasti asiakkaiden varalta, lepytellä ärtyneitä naapureita ja varoa viranomaisen pitkää kättä. Työtä ja säätämistä riittää. Tukkurin asunnossa juhlitaan, myydään, ostetaan, tehdään vaihtokauppaa, kehitellään vainoharhaisia mietteitä ja harrastetaan huuruista seksiä, joka tuottaa välillä kiusallisiakin hetkiä. ”Arvaa oliko noloa kun koitin koklata sen pillua ja löin käteni suoraan sen munaan”, eräs tukkuri purkaa sydäntään Perälälle eräästä epämiellyttävästä kolmen kimpasta.
Huumekauppa ei kannata taloudellisestikaan. Tukkurin rahat katoavat yöelämään, vedonlyöntiin, maksullisiin naisiin ja ystävien nälkäisiin ja janoisiin suihin. Tuskalla ja vaivalla hankitut rahat haihtuvat, ja todellinen toimeentulo tulee valtion avustuksista tai esimerkiksi varastetun tavaran välittämisestä. Huolet ja paranoia ovat aina läsnä. Perälän kenttäraportti ryhmämatkasta Tallinnaan on koomisuudestaan huolimatta hyvä kuvaus siitä kuinka stressaavaa aineiden jatkuva hankkiminen on. Kirjan nimi osoittautuu hyvin osuvaksi: säätö on ikuista.
Perälä ei tuhlaa sivutilaa tuomitsemiseen, sormien heristelyyn tai turhaan moralisointiin. Hän kirjoittaa suoraan ja rehellisesti kokemuksistaan, eikä väritä asioita mustavalkoisiksi. Hän mainitsee myös sen miten vaikeaa hänen oli tottua normaalielämään kenttätutkimuksen loputtua. Jos Perälällä on tällaisia ongelmia, kuinka hankalaa mahtaa olla alan ammattilaisella, joka haluaisi palata normaaliin elämään? Perälä toivookin kirjan lopussa, että huumepolitiikan käytäntöjä muutettaisiin, vankien kuntoutusta lisättäisiin ja vieroitushoitoon pääsyä helpotettaisiin.
Ikuinen säätö on erittäin mielenkiintoinen teos. Hän kirjoittaa sujuvasti ilman yliopistojargonia tai puuduttavia tilastoja. Kenttäraportit ja alan miesten kommentit olivat niin kiinnostavia, että niitä olisi voinut lukea enemmänkin. Perälän kirjasta saa kuvan hektisestä ja erittäin kuluttavasta elämäntavasta, joka sisältää juhlia, stressiä, vankilaa ja liian aikaisen kuoleman.