Ikkunat yöhön -romaanin alkusivulla on katkelma Uuno Kailaan runosta:
On taloni kylmä talo,
sen ikkunat yöhön päin.
Romaani kertoo Niityn talosta ja sen vaikutuksesta kolmen sukupolven ihmisiin. Niitty on kuin Niskavuori, vahva, suuri ja kolea. Siellä asuu Elsi, joka on heti sodan jälkeen joutunut niittyläisen Einon morsiameksi melkein kuin vahingossa, eikä pystykään oppineena kaupunkilaisneitinä sopeutumaan talon vaatimuksiin. Elsin tytär Asta tulee sittemmin tilan emännäksi ja isännäksi yhtaikaa; hän on kopea ja kova, vaativa ja ankara kaikkia muita paitsi omaa poikaansa kohtaan. Lisäksi tarinaa kertovat vielä Hanna ja Riikka, Astan sisarentyttäret, sekä Astan poika Roope ja tämän tyttöystävä Teresa; lopuksi joukkoon liittyy vielä naapuritilan poika Jukka. Henkilöitä on melko runsaasti ja useat kertojanäkökulmat tuntuvat aluksi ehkä hieman sekavilta, mutta vähitellen romaanin tarina aukeaa yhä selkeämmin.
Ikkunat yöhön oli vaikuttava lukukokemus. Sen kieli on kaunista, paljonpuhuvaa ja ennen kaikkea taloudellista: ollakseen vain alle 300-sivuinen tämä kirja kertoo suuren kertomuksen monen ihmisen kannalta. Erityisesti Elsin, Astan ja Riikan näkökulmat tuntuivat vaikuttavilta, ja heistä eniten jäi lopulta mieleen Elsi ja hänen traaginen elämänsä. Synnytysmasennusta on kuvattu monestikin, mutta harvoin näin vakuuttavasti; lisäksi tämän aiheen kuvaukset ovat useimmiten sijoittuneet nykyaikaan, vaikkei kyseessä ole todellakaan mikään moderni sairaus.
Laura Lähteenmäki on kirjoittanut aiemmin useita kiitettyjä nuortenkirjoja; Ikkunat yöhön on hänen debyyttinsä aikuisten kirjailijana. Toivotaan, että hän jatkaa tätä tietä.