Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jotkut kirjat ovat vähän pitkällisempiä prosesseja. Aloitin Ikävien kirjailijoiden lukemisen maaliskuussa eli yhdeksän kuukautta sitten. Nyt sain kirjan vihdoin päätökseen. Toki välissä oli pitkiä pätkiä, kun kirja sai odottaa vuoroaan hyllyssä. Ehkä se jotain puhuu aiheen vetävyydestä, vaikka tämä lopulta aivan mielenkiintoinen kirja onkin.
Tuula Hökkä on yhdessä Eeva-Liisa Mannerin kanssa koonnut tämän laajasta kirjallisuusesseistiikasta kattauksen kirja-arvosteluja, kirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita ja kirjojen esipuheita vuosilta 1957–1987. Mannerin tekstejä julkaistiin laajassa valikoimassa lehtiä. Heti ensimmäiseksi täytyy kaiholla todeta, että voi kun Aamulehdessä julkaistaisiin nykyäänkin tällaisia kirjallisuusesseitä! Kyllä 1960-luvulla ainakin tämä asia oli paremmin kuin nykyään.
Tekstit on ryhmitelty aiheittain. On runoutta ja sitten kirjallisuutta kielialueittain: englanninkielistä, ranskalaista, saksalaista, japanilaista ja lopussa kaksi osastoa, joiden logiikka ei minulle välittömästi aukene. Käsitellyissä kirjoissa on paljon aikakauden suuria nimiä ja klassikoita, mutta myös sellaista kirjallisuutta, joka on jo vähän vaipunut unholaan.
Elsa Morante esimerkiksi lienee tänä päivänä aika vähän tunnettu, suomenkielinen Wikipediakaan ei juuri muuta kerro kuin sen, että Morante oli naimisissa Alberto Moravian kanssa. Valtaosa teksteistä käsittelee kuitenkin edelleen ihan kiinnostavia kirjailijoita. Valaiseva on vaikkapa Mannerin arvio Kari Aronpuron esikoiskokoelmasta vuodelta 1964.
Manner arvioi tekstejä kriittisesti ja tiukasti. Huomiota kiinnitetään myös käännösten laatuun, olihan Manner itse aikansa ahkerimpia ja taidokkaimpia suomentajia. Kun jälki on kehnoa, Manner arvelee suomentajalla olleen kiireen. Kehujakin jaellaan. Anna-Maija Raittilan suomennos Miklos Meszölyn teoksesta kirvoittaa Mannerilta ylimmät kehut: ”Juuri näin pitäisi kaikki tärkeät kaunokirjalliset teokset kääntää: kirjoittaa ne uudestaan omalla äidinkielellään.” Voiko sen tätä paremmin sanoa? Myös Pertti Niemisen suomennoksia kiinasta Manner ylistää: ”Käännös on korkealuokkainen niin kuin odottaa sopiikin; siinä on tosiaan parhaat sanat parhaassa järjestyksessä.” Tämä kehu pitää ottaa omaankin varastoon käytettäväksi sopivan tilaisuuden tullen!
Ei Ikävien kirjailijoiden parista tutustumista Mannerin tuotantoon varmastikaan kannata aloittaa, mutta jos haluaa nautiskella tasokkaasta kirjallisesta ajattelusta ja tutustua viime vuosituhannen kirjallisuuteen, voi tehdä hullumminkin kuin hankkia tämän kirjan kirjaston varastosta käsiinsä.
