Kun vuonna 1991 Esko Ahon porvarihallitus nimitettiin, oli jo nuoren Ahon pääministeriys yllätys kansalle. Kun vielä valtioneuvoston toiseksi tärkein ministerinsalkku meni riihimäkeläiselle kansanedustajalle, Iiro Viinaselle, kysyttiin: ”Kenelle ihmeen Viinaselle?” Ja kansa oppi myöhemmin kyllä tuntemaan Viinasen — niin hyvässä kuin pahassakin!
Suomi sai vuonna 1991 valtiovarainministeriksi suorapuheisen poliitikon, jota ei juuri tunnettu Kokoomuksen ulkopuolella. Hän oli vasta 46-vuotias, diplomi-insinööri ja taustaltaan yrittäjä. Vuotta myöhemmin kaikki tiesivät, kuka oli Iiro Viinanen. Hänestä oli tullut maan haukutuin poliitikko ja toisten mielestä taas Suomen ja sen talouspolitiikan ainoa mahdollinen pelastaja. Kirjaa varten tehdyssä haastattelussa Viinanen itse sanoo, että vastuu ei hirvittänyt. Ei ymmärtänyt, että sen olisi pitänyt hirvittää.
Vuonna 1995 Viinanen olikin lama-Suomen pelastaja, jonka uusi pääministeri Paavo Lipponen halusi hallituksensa talouspolitiikan takuumieheksi. Pian sen jälkeen suoraviivaisesta ja -puheisesta miehestä tuli taloudellisen vallan käyttäjä Pohjolan pääjohtajana.
Tämä kirja kertoo, miten toisen polven riihimäkeläinen yrittäjä nousi poliittisen ja taloudellisen vallan huipulle ja mitä sitten tapahtui. Tässä kerrotaan mielenkiintoisesti, välillä lähes hiuksianostattavan jännittävästi, talousongelmista, pankkikriisistä, rohkeista vedoista eli siitä lähihistoriasta, jonka useimmat muistavat. Taustoja eivät kaikki ehkä tiedä, joten tästä saa eräästä näkökulmasta kuvan tapahtuneesta. Kirja kertoo myös Viinasesta henkilönä, hänen taustastaan, perheestään ja elämänarvoistaan sekä harrastuksista.
Viime vuodet Viinasen elämään on liittynyt muun muassa Parkinsonin tauti, jota hän on tietämättään sairastanut jo pienin oirein pidempään. Viinasen elämänarvot ovat myös muuttuneet eläkevuosina. Hänestä on tullut aikaisemmin edustamansa kovan kvartaalikapitalismin kriitikko.
Henkilökuva on mielenkiintoinen ja jännittäväkin, sekä poliittisella että henkilökohtaisella tasolla. Tosin kirjoittaja itse on Viinasen perhetuttu ja ystävä, joten objektiivisuutta kirjalta ei ehkä kannatakaan vaatia. Siitä huolimatta tämän luki mielellään; kirja ei ole kuiva eikä paperinmakuinen hetkeäkään. Suosittelen siis tutustumaan politiikan ja Suomen talouden lähihistoriaan ja siihen olennaisesti vaikuttaneeseen henkilöön, vaikkakin näin kirjan välityksellä.