Kahden erinomaisen romaanin ja yhden kokeellisemman teoksen jälkeen Riikka Pulkkinen on siirtynyt kevyemmille taajuuksille. Kolme ensimmäistä romaania käsittelivät painavia elämän, kuoleman ja rakkauden kysymyksiä. Niitä käsittelee toisaalta myös uusinkin, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Näkökulma ja tyyli ovat kuitenkin välissä muuttuneet, ja tarjolla on nyt naiskirjallisuudeksi luokiteltavaa materiaalia. Tästä kertoo sekin, että tarinan varhainen versio on kirjoitettu jatkokertomukseksi Kauneus & terveys -lehteen.
Iiris Lempivaara on hieman alle kolmikymppinen helsinkiläinen nuori nainen. Hän on myös koulupsykologi ja selvästi sukua muinaisen Kumman kaa -televisiosarjan kouluterveydenhoitajalle. Iiris toteuttaa omassa elämässään hyväksi kokemaansa terapiamuotoa: suklaa, korkokengät, alkoholi ja shoppailu auttavat murheeseen kuin murheeseen. Kun Aleksi seitsemän yhteisen vuoden jälkeen jättää Iiriksen ja toteaa, että rakkautta ei oikeasti ollut, tarvitsee Iiriksen kuitenkin löytää uusia terapiamuotoja oman itsensä ja naiseutensa eheyttämiseksi.
Pulkkinen on kirjoittanut kirjan, jonka punaisena lankana on vahvistaa naisten itsetuntoa ja auttaa heitä löytämään omat einsä ja kyllänsä. Kirjassa Iiris etsii apua niin 85-vuotiaalta Marja-Liisalta kuin siskoltaan, joka on juuri tullut äidiksi. Näitä oppeja soveltaen hän kehittää terapiamuodon, jonka avulla 16-vuotiaat teinitytöt voisivat vapautua elämänpelostaan. Pulkkinen käy kirjassaan läpi naisena olemisen ikäkaudet samalla, kun miehet pääsevät vain statisteiksi ja kohteiksi. Tämä on naisten kirja!
Pidin paljon Pulkkisen teoksesta Totta ja erityisesti sen viimeistellystä kielestä ja kielikuvista. Pulkkinen kirjoittaa Iiris Lempivaaran samaan tyyliin, ja ikävä kyllä se, mikä tuntui Totassa merkitykselliseltä ja kauniilta, on nyt kliseistä ja jopa maneereiksi muodostunutta. Pulkkisen lempiteemat ovat jälleen mukana: korkokengät, vallankumous, New York, Pariisi, kynnyksillä tapahtuminen, itsensä uudelleen luominen… Mikä on hieman sääli. Pulkkinen ei myöskään ole suuri humoristi, vaikka kirjassa sellaisia pyrkimyksiä onkin.
Pulkkisella on oma ääni ja hän on taitava kirjoittaja, mutta jos haluan lukea hömppää, valitsen mieluummin Bridget Jonesia tai kaltaisiaan ja jään kiinnostuneena odottamaan Pulkkisen seuraavaa pitkää romaania. Iiris Lempivaara on kuitenkin ihan suositeltava viihdepaketti nuorille kaupunkilaisille, joiden elämäntapa muistuttaa egosentrisen Iiriksen toimintaa.