Iijoki-sarjan 23. osa. 693 s. Vuosi 1952, kevät-syksy. Kalle 32–33 vuotta.
- Taivalkosken kuntaan pettynyt rakennusmestari saa olympiavuonna 1½ vuoden jälkeen tarpeekseen ja irtisanoutuu.
”Sinulle kaverina sanon, että kaikkiin helevetin reissuin miehinen mies lähtee!”
Kalle tunnustaa huojentuneena timpurikaveri Janne Mäkitörmälle Tampereelle palattuaan ja takaisin päästyään. Ja on ennen Jannen luo tuloaan ihan sitä tehden seisonut keskustorilla Hämeenkadun liikennettä katselemassa ja nauttimassa olostaan: ”Jään seuraamaan kadun liikennettä. Syyskesän ilta-aurinko paistaa vielä lämmittävästi ja tunnen tyydytystä, jollaista olen harvoin kokenut.”
Painajainen on ohi: loputtoman pitkät työpäivät, kymmenien peninkulmien pyörälläpolkemiset ja IC:n lakkoilut. Mikä henkinen helpotus! Vaikka edessä onkin työpaikan haku ja asuminen oman talon yläkerrassa, kun alakerran vuokralaisia ei tahdo pois saada.
Jäi sinne taakse hupaistakin muisteltavaa: niin kuin Kummun Kallen ’isnööriajo’, auttokortin saanti ’erinäisillä eholla’, ynnä auton ostaminen, sen Haun, josta kylänkauhu tuli. Vähemmän hupaisena kunnan pompottelu asunnon ja kulkemisen kanssa. Ja huoli, miten selvinnevät äiti-Riitu ja isä-Hermanni Jokijärvellä. Pesiönvaaran kunnalliskodin rähjä, hoidokkien tuleva talvi. Ja se Sonni-Moilasen ja Lainan yönseutu poissa Kallioniemen maalaustalkoista…
Mutta nyt on kaikki hyvin, jopa liian hyvin kun Lainalle järjestyy myymälänhoitajan pesti ja Rantanen käy kotoa hakemassa Kallen mestaroimaan Sarviksen työmaata. Ja mikä kaiken täyttymys:
”Ensimmäisen kerran elämässäni saan ruveta miettimään kertomusta omassa kotissani kirjoituskoneen eissä!”
Liian hyvältä maistuu, näyttää, tuntuu ja vaikuttaa.
Niinpä edessä odottaa varsinainen mylläkkä; lukijana ihan pelottaa siirtyä kolmen Taivalkoskella eletyn osan jälkeen kaiken mullistavaan 24. osaan Pato murtuu, vaikka toisaalta: sehän on parasta Kallea milloin kaikista sinkeimmälle vetää!
Ilmankos nämäkin kuuluisuudet edellisen luettelon lisäksi siinä kahdeksankymppisen Kallen Päätalon juurella Juhlakirjassa kertovat Kalle-faneja olevansa ja Päätaloa innolla lukevansa: Markku Enwall, Juhani Niemi, Paavo Kortekangas, Reijo Wilenius, Hannes Sihvo, Panu Rajala, Leena Kirstinä, Martti Joenpolvi, Laila Hietamies…
Joten sopii astua joukkoon tummaan – jos joku vielä epäröi!
- kämä
- vonkamies
- rontto
- nattautunu
- joloha
- kusikaikko