Doris Lessing syntyi Persiassa, Kermanshahissa, ja varttui Britannian siirtomaassa Etelä-Rhodesiassa. Hän leikki lapsena afrikkalaisessa metsässä ja joutui alle seitsemänvuotiaana sisäoppilaitokseen.
Lapsuutta ja nuoruutta varjosti ensimmäinen maailmansota, varhaisaikuisuutta toinen. Hän muutti varhain pois kotoa ja löysi lopulta henkisen kodin etelärhodesialaisista kommunistisista piireistä. Hänellä oli kaksi perhettä, ja hän halusi muuttaa Lontooseen ja elää kirjoittamalla.
Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta muisteluita kertovat tarinaa tähän asti. Kiehtovaa ovat varmaan Lessingiä laajemmin lukeneille viittaukset hänen elämänsä ja kirjoittamiensa kirjojen välillä – tämä henkilö päätyi siihen kirjaan ja tämä elämänvaihe inspiroi sen toisen.
Omaelämäkertaa voin kyllä suositella sellaisillekin, jotka eivät ole tutustuneet muuhun tuotantoon. Jään innokkaana odottamaan jatkoa, sillä Doris Lessingin viisaus ja suoralla tyylillä tarinaksi punottu kokoelma hajanaisia tapahtumia kietoi pysyvästi pauloihinsa. Lessing arvioi itseään, ei helläkätisesti, mutta ei säälittäkään. Muistot lapsuudesta asti ovat teräviä. Tyyli on muistoihin uponnut, mutta ei hetkeäkään löysä.