Ihmissuden morsian on kolmas käännetty Glen Duncanin kirja ja samalla toinen osa Ihmissusi -trilogiaa. Trilogian ensimmäinen osa, Viimeinen ihmissusi, ilmestyi viime vuonna Likeltä. Sarjan kääntämisen aloittaminen yllätti minut, sillä kirjailijan ensimmäisen käännetyn teoksen, Minä, Lucifer, julkaisusta oli melkein kymmenen vuotta ja kirjailija oli ollut samaan aikaan tuottelias.
Julkaisupäätöksen taustalla lienee yliluonnollisen romantiikan vetovoima. Vaikka kirja takakantta myöten tuntuu hieman olevan naamioitu siihen suuntaan, voi hömppää odottava pettyä. Ihmissuden morsian ei ihan samaan lokeroon kuulu.
Sarjan ensimmäisessä osassa Jake Marlowe, ihmissusi, kantoi raskasta taakkaa. Hänen muuttuessa ihmissudeksi hän surmasi ja söi raskaana olevan vaimonsa. Tätä karmeaa tekoa hän ei pystynyt hyväksymään ja vältteli elämää parhaimpansa mukaan. Syy elämiseen löytyi naisihmissudesta, joka teki elämästä jälleen elämisen arvoista.
Ihmissuden morsian jatkaa tarinaa kyseisen naisihmissuden näkökulmasta. Hän on viimeisillään raskaana ja vetäytyy Alaskaan synnyttämään. Vaarallisuudestaan huolimatta, tai juuri sen takia, myös ihmissusilla on vihollisia.
Kirjassa on minusta paljon samaa kuin Anne Ricen Vampyyrikronikoissa. Kumpikin kirjasarja käsittelee hirviöksi muuttunutta ihmisyyttä. Millaisen hinnan joutuu maksamaan olento, joka elää muiden ihmisten kustannuksella? Miltä tuntuu yksinäisyys kun olet lähes ainoa lajiasi?
Glen Duncanin proosa on varsin elävää. Jo se itsessään onnistuu nostamaan kirjan esiin massasta ja kirjaa voikin suositella klassisen hirviökauhun ystäville.