Ystävät hämärän jälkeen teki niin tuikean vaikutuksen, että John Ajvide Lindqvistin uutuus Ihmissatama oli pakkohankinta. Tässäkin on ruotsalainen kauhutarina. Kirjan alussa Anders, Cecilia ja heidän tyttärensä Maja ovat hiihtämässä Andersin kotiseudulla Domarössä Roslagenin saaristossa Tukholman edustalla, kun Maja yhtäkkiä häviää käsittämättömällä tavalla.
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin epätoivoinen Anders palaa Domaröhön. Avioero on ajanut miehen juomaan, eikä paluu Domarölle helpota elämää. Eräänä aamuna Anders löytää pöydästä kaiverretun tekstin: KANNA MNUA, Majan käsialalla — eivätkä oudot tapahtumat Domarössä siihen lopu.
Kertomus vaatii aikansa lähteäkseen kunnolla käyntiin. Lindqvistillä on paljon kerrottavaa, tarinaa pohjustetaan kaukaa vanhoista asioista ja vaikka vanhat tarinat ovatkin toisaalta kiinnostavia, niiden yhteyttä nykyisiin tapahtumiin on alkuun vaikea hahmottaa.
Kannattaa kuitenkin antaa kirjalle aikaa. Ensimmäiset 200 sivua ovat vähän hidastempoisempia, mutta sitten kirja saa vauhtia ja imaisee mukaansa. Domerön kauhut ovat hurjia ja omaperäisiä, muun muassa Lindqvistin Smiths-fanius tulee esiin irvokkaalla tavalla. Loppu lenteleekin — tai sukeltaa — sitten melkoisissa sfääreissä.
Kirjan henkilöt ovat kiehtovia ja tapahtumapaikat samoin. Vaikka tämä ei aivan samalla tavalla iskenyt kuin Ystävät hämärän jälkeen, voin silti suositella Ihmissatamaa helposti.