Heikki Kännö: Ihmishämärä

Richard Wagnerin Ring-oopperatetralogia on valtava noin 16-tuntinen sukellus muinaisgermaaniseen ja -skandinaaviseen jumaltarustoon. Ylijumala Wotan kamppailee voimasormuksen ja samalla kaiken olevan hallitsemisesta ahneen Alberich-kääpiön kanssa. Maailmanpuu Yggdrasilin kaatamisesta liikkeelle lähtevä monen jumalaisen sukupolven yli vyöryvä kohtalon voima myyttisine taikaesineineen ja verisine taisteluineen johtaa lopulta Ragnarökiin, jumalten tuhoon. Alkaa ihmisten aika.

Paitsi jos.

Toisen maailmansodan Siegfried-linjaa puolustavat saksalaissotilaat keskus­televat kaikessa rauhassa Descartesin ja Leibnizin filosofiasta, kun jotain outoa tapahtuu: yksisilmäinen alaston vanha mies ilmestyy juoksuhaudoille. Pian yksisilmäinen vanhus on kuulustelijana Auschwitzin tuhoamisleirillä. Hän etsii ihmisiä, joilla on aivan tietynlaisia voimia, kerryttää omaa tietämystään.

Leikkaus sata vuotta eteenpäin: yksisilmäinen vanhus ilmestyy omenatilalle Düsseldorfin liepeillä. Kultaiset omenat tuntuvat olevan oudon vanhuksen mieleen. Mutta kuka hän on? Voisiko hän olla – uudelleen ruumiillistunut yli­jumala Wotan? Entäpä CERN-laboratorion käynnistämä Leibniz 2.0 -teko­äly? Miksi se käyttäytyy oudommin kuin pitäisi? Kuvataiteilija Baldovino Minkowski taitaa olla ensimmäinen, joka ymmärtää, että koneen sisältä vastailee itse Loge, muinainen tulen jumala. Onko ihmisten vuoro väistyä jumalien tieltä?

Heikki Kännö on melkoinen kirjailija. Muutaman viime vuoden aikana ilmes­tyneet aiemmat teokset Mehiläistie, Sömnö ja Runoilija ovat kaikki olleet painokkaita paksuja romaaneja, joissa keskeisissä rooleissa on ollut taide-, aate- ja kulttuurihistoriallisesti tärkeitä hahmoja kuten Joseph Beyus, Rudolf Steiner, Friedrich Nietzsche, mutta nämä kirjat ovat olleet vasta harjoitus­töitä hänen tähänastista pääteostaan, yli 1000-sivuista Ihmishämärää varten. Ihmishämärä on synteesi kaikesta, mitä Kännö on aiemmin julkaissut. Se on tuhti annos mytologiaa, oppihistoriaa, esoteriaa, vaihtoehtohistoriaa, tulevai­suusdystopiaa ja niin edelleen.

Hurja matka lukijalla onkin edessään. Välillä lennetään tuhat vuotta kohti uutta asuttavaa planeettaa, toisessa kohdassa reissu vie pitkiksi ajoiksi vanhaan kunnon Valhallaan. Kaikkien juonenkäänteiden luetteleminen ei tämän tekstin mitoissa ole mitenkään mahdollista, mutta sen verran sanon, että paljon on mukaan mahdutettu. Heikki Kännön mielikuvitus on totta vieköön lentävää laatua!

Onhan Ihmishämärä myös mielettömän raskas teos, joka pelkän pelottavan järkälemäisen ulkoasunsa vuoksi karsii jo joukon lukijoita, ja takuulla sisäl­lössäkään ei ole kaikille mitään. Itse kyllä kirjasta pidin, vaikken sitä ihan yhteen soittoon jaksanutkaan lukea. Uudelleensyventyminen kannatti. Kannattaa kokeilla, maistuisiko!