Kun kirjan nimi on Ihmisen teot, ei liene suurikaan yllätys, että hyvien tekojen sijasta kirjassa luodataan ihmismielen likaisia syvyyksiä. Tällä kertaa lukija pääsee kurkistamaan kauheuksiin Etelä-Koreassa 1980-luvulla.
Etelä-Koreaa hallitsi 1960-luvulta alkaen kenraali Park Chung Hee. Park murhattiin 1979, jonka jälkeen valtaan nousi uudelle sotilasvallankaappauksella kenraali Chun Doo-hwan. Chunin valtaannoususta seurasi laajoja mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin väkivaltaisesti Gwangjun kansannousussa vuonna 1980.
Ihmisen teot kuvaa Gwangjun tapahtumia. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan nuoresta pojasta, joka työskentelee kansannousussa tapettujen ihmisten keskellä, auttaa omaisia tunnistamaan vainajia ja jää lopulta itsekin kansannousun jalkoihin.
Tästä Han Kang alkaa luku kerrallaan etäännyttämään tapahtumia. Seuraavana äänen saa pojan ystävä, yhä vuonna 1980, sitten vuonna 1985 kustannustoimittaja, jota kansannousua käsitteleviä kirjoja sensuroiva poliisi kovistelee.
Vuonna 1990 kohdataan vanki, joka on yhä kansannousun jäljiltä vankilassa ja jota kidutetaan raa’asti. Tehtaantyttö vuonna 2002 joutuu yhä kantamaan kansannousussa kokemiensa asioiden taakkaa. Pojan äiti on vuonna 2010 yhä murheen murtama. Lopulta vuonna 2013 päästään kirjailijaan itseensä, joka tutustuu pojan tarinaan ja kirjoittaa siitä sitten kirjan.
Ihmisen teot on raaka ja julma kirja. Se antaa äänen vaiennetuille ja sensuroiduille. Gwangjun kansannousu ja siitä seuranneet tapahtumat johtivat lopulta Etelä-Korean demokratisoitumiseen; asioista saa jo puhua. Puhuttavaa näissä traumoissa varmasti riittää.