Ihmisen olosijoissa pitkät ja lyhyet, hyvin mietityt ja nopeasti, kiihkeästikin esitetyt mielipiteet on heitetty kuin ensimmäisessä kirjoituksessa mainittuun pajukoriin mielivaltaisessa järjestyksessä.
Mies pohtii muun muassa missä asennoissa on elämäänsä viettänyt — ja tämä ei todellakaan viittaa mitenkään seksuaalisuuteen. Nykyihminen kun viettää elämänsä lähes pelkästään istuen, jollei todella halua harrastaa jotakin liikuntaa. Lisäksi hän analysoi terävästi tupakoinnin perimmäistä olemusta, maaseudun tulevaisuutta kyläyhteisön kannalta sekä alkoholin käyttöä erinäisissä yhteyksissä.
Itse pidin ehkä eniten kaikkein lyhyimmistä esseistä, ne iskivät suoraan tajuntaan. Suosikeiksini lukeutuu ehdottomasti Sairaana, Selvänä, Humalassa, Lukiessa. Lyhyet, tehokkaat, omille mielikuville tilaa jättävät, jopa hiukan huvittavat kirjoitukset. Hiukan saarnaamisen makua sen sijaan on muun muassa kirjoituksissa Onnellisten laakso sekä Sananvapauden ikeen alla. Ne lukisi ehkä mieluummin toiseen kertaan myöhemmin.
Kokoelmasta jäi yllättyneen miellyttävä tunnelma. Yllättynyt siksi, että tämä ei ehkä ole ollut Matti Mäkelän perinnäistä ilmaisumuotoaan. Ei ainakaan aivan tällaisenaan, tässä kirjassa esitetyt mielipiteet saattavat saada melko monet joko hämmästymään, pelästymään tai jopa ajattelemaan. Lisäksi mukaan mahtuu pieniä, henkilökohtaisia paljastuksia, joista uteliaisuus tietysti herää.
Kyllä, minä pidin tästä. Oikeastaan melko paljonkin. Suosittelen muillekin lyhyistä, iskevistä esseistä kiinnostuneille, joille mikään inhimillinen ei ole vierasta. Kirjassa kun törmää yhtä hyvin pyöräilystä kipeytyneeseen takapuoleen kuin lapamatoonkin vieraana. Muutaman kirpakan ajatuksen hän lähettää myös poliittiselle tasolle sekä eräälle valtakunnalliselle suurlehdelle. Lukemisen arvoinen kokoelma.