Tartuin tähän kirjaan silkasta uteliaisuudesta ja minusta se on hyvä syy. Rafael Donner on nuori ja niin, jos ei muuta hänestä tiedä, niin Jörn Donnerin poika. Yhtään kirjaa isältä en ole lukenut, mutta jostain kumman syystä poika kiinnosti. Eikä ollenkaan huono valinta, sillä Ihminen on herkkä eläin on erittäin mielenkiintoinen kirja, essee.
Rafael Donner aika lailla ”donnermaiseen” tyyliin (huolimatta siis siitä, etten ole lukenut isä Donnerin kirjoja) pohdiskelee asioita, koko sitä elämää, jota on jo ehtinyt elää ja kokea. Hyvin avoimen rehellisesti kertoo tunteista, ihmisen kokemista tunteista. Ihminen on herkkä eläin, tunteva.
Tunteita piisaa koko kirjan matkan ja raskaitakin tuntemuksia on joukossa. Niitä voi lukea hitaasti ja käsitellä samalla omaa tunneskaalaansa. Donner käy läpi omaa elämäänsä, kertoo tarinoita ja kokemuksia elämänsä matkan varrelta, miksi tunsi niin ja mitä se aiheutti. Mielenkiintoista kaikki se.
”Näyttämällä tunteemme paljastamme heikkoutemme ja inhimillisyytemme, olemalla sulkeutuneita ja epärehellisiä meistä tulee yksinäisiä ja eristäytyneitä. On tärkeää, että näytämme tunteemme, mutta se ei tarkoita sitä, että aina pitäisi toimia tunteiden mukaan ja antaa niiden muokata maailmankuvaansa.”
Näin se on ja kyllä minä sain tästä kirjasta paljon ajattelemisen aihetta. Kannatan siihen tutustumista.