Loppukesällä 2016 kirjailija Juha Itkosen perheeseen odotettiin kolmatta lasta, mutta kaikki ei mennytkään hyvin: lapsivesi alkoi vuotaa kohdusta varhaisilla viikoilla, ja vaikka sikiö ei siihen menehdykään, on tilanne kohdussa vaikea, ja Itkonen puolisoineen joutuu miltei mahdottoman valinnan eteen. Onko edessä abortti vai vieläkö he haluavat kannatella toivoa lapsen selviytymisestä? Heillä on jo aiempaa kokemusta keskosena syntyneestä esikoisesta, mutta nyt asiat ovat vielä pahemmin.
Päätöksenteko elämästä ja kuolemasta koettelee perhettä ja parisuhdetta, enkä haluaisi ollenkaan paljastaa, kuinka tarinassa käy, mutta sen verran voin kertoa, että sairaalaviikkoja Itkosten perheellä on edessään. Pitkiä, intensiivisiä hoitoja.
Jotenkin olin unohtanut, kuinka hirvittävän sydämeenkäyvästi Juha Itkonen parhaimmillaan osaa kirjoittaa, ja tässä Ihmettä kaikki -romaanissa hän on täysin avoin repiessään omia haavojaan ja pelkojaan auki. Kirjoittaminen on hänelle toki ammatti, mutta sitä kautta hän myös osaa saada omia ajatuksiaan järjestykseen. Hänen tekstistään huokuu kaikilta sivuilta valtava rakkaus puolisoonsa ja lapsiinsa, ja samalla hän kirjoittaa turhautumisestaan ja epätoivostaan päätöksissä, jotka vaikuttavat hänen omaan ja hänen läheistensä loppuelämään. Ihmettä kaikki tuntuu aidolta, Itkosen perheen kanssa haluaa lukijakin myötäelää.
Pari kolme kaveriani vinkkasi suunnilleen samoin sanoin tätä kirjaa minulle lyhyen ajan sisällä, joten mitäpä heidän arvioitaan muuttamaan: Juha Itkosen Ihmettä kaikki on ihana kirja. Kannattaa lukea.