Tämä kirja nielaisi minut jalkapallon maailmaan Iso-Britanniaan, oppaana nuori poika, 13-vuotias Leon Brown. Leon asuu tätinsä Agathan perheessä, koska äiti on kuollut, eikä isästä ole juurikaan tietoa. Leon ei isommin viihdy kotona, koska siellä ei ole hänelle mitään. Tädin miehen Jackin kanssa ei synkkaa ja heidän poikansa Wayne on kiinnostunut ihan muista asioista. Täti taas yrittää huolehtia ja kyselee kaiken aikaa ja laittelee viestejä. Leon potkii palloa mieluummin puistossa aikuisten miesten kanssa. Pian hän alkaa tehdä temppuja pallon kanssa ja latailee niistä videoita someen.
Hammersmith Unitedin kykyjenetsijä näkee videot ja pian kaivetaan Leon esiin ja suorastaan napataan hänet Hammersmithin akatemiaan. Hän asustaa mukavalta vaikuttavan isäntäperheen luona ja talokin on hulppea. Leon tutustuu Amadouhun tai Amadou tutustuu Leoniin. Ystäviä tarvitaan, koska muunlaisiakin tyyppejä tulee vastaan.
Melko pian alkaakin melkoinen rumba, kun poikaa höykyytetään yhteen sun toiseen. Hyvin paljastuu se maailma, jossa jalkapallon taustalla eletään: se on raakaa peliä, jossa jokainen haluaa hyötyä. Leon on lahjakas, mutta myöskin älykäs. Hän ei ole pelinappula, jota voidaan siirrellä muiden tahtojen mukaan. Niinpä kirjassa on paikka paikoin jännitystä, että kuinka tulee käymään.
Lisäksi kaiken aikaa pikkuhiljaa valotetaan vihjeitä siitä, kuka saattaisi olla Leonin isä ja mitä äidille oikein tapahtui. Kun tämän kirjan ottaa käsiinsä, sitä ei malta laskea ennen kuin kaikki selviää.
Jukka Behm on osannut niin taitavasti kirjoittaa, että vaikka ei tietäisi jalkapallosta mitään tai ei olisi siitä edes kiinnostunut, niin juoni vetää. Lisäksi vaikka kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, niin hyvin helposti sen pystyi lukemaan tällainen yli kuuskymppinen täti.
Siis – aivan ehdottomasti suosittelen tätä kirjaa kelle tahansa!