Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elias Koskimiehen ensimmäinen romaani on varsin erikoinen. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1988 Pohjanmaalle. Nuoruus on muilla paitsi 14-vuotiaalla hammasraudat suussa olevalla pojalla parhaimmillaan. Poika haaveilee Madonnasta ja amerikasta, kansainvälisestä tähteydestä. Elämä on kummallista pojan ympärillä ja vielä kummemmaksi se muuttuu kun isä sairastuu vakavasti ja kuolee. Pojan ja veljien on vaikea käsitellä isän kuolemaa. Jokainen suree omalla tavallaan. Poika menee piiloon Pikkumetsään ja suree siellä.
Tarina pyörii pojan ympärillä, hänen kertomanaan. Isän kohtalo on surullinen, mutta kirja itsessään on toivoa antava. Millaista onkaan ollut tuohon aikaan, kahdeksankymmentäluvun lopulla. Millaista on ollut olla erilainen nuori? Muut nuoret ryyppäävät ja rellestävät, mutta poika ajelee ympäri kyliä pyörällään ja kuvittelee olevansa sirkuksessa töissä.
”Sillä on naisten kengät, joku kuiskaa. Huojun tolppakoroissani pitkin yläasteen loputonta käytävää. Kestän kaiken. Kestän alaviistoon kohdistetut vilkuilut. Ja varsinkin kestän hiljaisuuden, joka laskeutuu, kun minut huomataan”.
Tarinan edetessä pojan itsevarmuus kasvaa ja aivan lopussa hän vihdoin uskaltaa olla oma itsensä. Tarinassa käsitellään myös hyvin ystävyyttä ja sen kimurantteja mutkia. Kuka onkaan oikea ystävä? Tarina itsessään on sopivan pituinen, siihen mahtuu monenlaista pientä draamaa, mutta myös niitä hyviä onnistumisen hetkiä.
Kirja on niin omalaatuinen, että tästä on vaikea kertoa enempää. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!