Transtyttö Alicea ei jaksa koulu kiinnostaa kun elämässä on muitakin hankaluuksia. Alice etsii Bunnya ja johtolangat vievät paikkaan jota kutsutaan Ihmemaaksi. Ihmemaa on Lontoon rikkaiden elitistien kulutusjuhla, joihin saa kutsun jo omistaa oikeanlaisen nimen tai tarpeeksi suuren pankkitilin. On aika hypätä kouluympäristöistä kaninkoloon.
Ihmemaa mukailee tietenkin Liisa ihmemaata olematta vähääkään hienotunteisen vihjaileva. Lewis Carrollin alkuperäinen Ihmemaa on mielikuvituksen ja kirjallisten mahdollisuuksien aarrearkku, josta ammennetaan yhä uusia tarinoita. Ihmemaa kuitenkin seuraa Liisa ihmemaan juonta löyhästi, mikä tuntuu hieman helpolta ratkaisulta. Kirjan vivahteet ja viittaukset ymmärtää vain jos tuntee alkuperäisen tarinan suhteellisen hyvin.
Ihan omana itsenään Ihmemaa on omaan itseensä eksymistä ja löytämistä. Hyvin kirjoitettu kirja tuo sateenkaarikirjallisuuteen hyvän lisän. Ihmemaa on osa Juno Dawsonin Lontoo-trilogiaa, mutta kaikki teokset ovat itsenäisiä, joten ei haitannut että huomasin Ihmemaan olevan trilogian kolmas osa vasta puolessa välissä kirjaa.