Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maaseudun asukkailla sairastuttuaan ei juuri ollut mahdollisuuksia turvautua lääkäreihin entisaikoina, eli ei kovin kauaakaan sitten, niinpä monenmoisia parannuskonsteja kokeiltiin tervehtymiseen, kuten kirjan alaotsikostakin on luettavissa.
Kansanparantajia riitti. Viekin Mummo, Anni Pölönen (1889-1960), hoiteli sairaita omin neuvoin itseoppineena, samoin moni muu. Maailmalta kantautui kirjatietoa lukutaitoisille ja pian perustettiin luonnonparantoloita, joissa hoitomuodot olivat moninaiset luonnonlääkkein, ’kuhnimisin’, ruokavalioin, kasviksin, höyrykylvyin, kylmävesikylvyin jne.
Virallinen biolääketiedelääkäristö katsoi ihmeissään moista menoa. Kärhämiltä ja käräjiltä ei vältetty. Oikeusasiapöytäkirjojen sekä sanomalehtiuutisten ja -ilmoitusten kautta historioitsija Kalle Kananoja on päässyt selville, mitä kaikkea tapahtui ja ketkä tätä luonnonparannustoimintaa Suomessa harjoittivat. Mukana organisoidusti oli myös koulutettuja ihmisiä papeista, Juho Uoti, lääkäreihin, Edward Lybeck, Kirvun luonnonparantolassa.
Kaikki eivät siis olleet pelkkiä puoskareita. Osa teki työtään lähimmäisen rakkaudesta, palkkioitta, osa keplotteli toimeentullakseen. Alma Hiltusella oli käytössä jonkin aikaa semmoinenkin titteli kuin lääkkeetön lääkäri, jonka oli hankkinut ja suorittanut Macfaddenin opistossa Chicagossa.
Kysyntää tämänkaltaisella luonnonparannuksella, ja -lääkinnällä ja kirjallisuudella oli ja on yhä, siitä huolimatta, että Suomessa virallisessa lääketieteessä väheksyen puhutaan uskomuslääkinnästä ja uskomushoidosta, ja vielä alentavammin puoskaroinnista. Vaikka kansainvälisesti on käytössä Maailman terveysjärjestö WHO:n hyväksymä termi vaihtoehtoinen ja täydentävä lääkintä. Valta-asemakamppailua viimeistään vuodesta 1925, jolloin laillinen monopoli lääkärintoimeen vahvistettiin.
Puntaroitavaa kuitenkin riittää, varsinkin kansalaisilla, joita kehittyvä lääketiede ja terveydenhoito eivät vielä vakuuta.
”Yleinen hyöty ja kehollinen itsemääräämisoikeus ovat tässä ehkäisevässä terveydenhuollossa ratkaisemattomassa ristiriidassa.”
Koronarokotus? – Jokos siellä on otettu? Ja jos ei, niin: pitäisikö pakottaa? Pohjaa ja perusteita ratkaisulle saattaa tähänkin asiaan tarjota Kananojan perusteellinen kirja ihmelääkäreistä.