Avain-kustantamon loppukeväässä ilmestyi kattava lukupaketti lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kiinnostuneille. Katri Karasman ja Pirjo Suvilehdon tietokirja Ihmejuttuja ja tavattomia tarinoita : lasten- ja nuortenkirjallisuuden maailma tarjoaa monipuolisen yleisesittelyn lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentästä. Sitä täydentämään sopii hyvin Ismo Loivamaan kokoama esittely tuoreista ja ajankohtaisista lasten- ja nuortenkirjailijoista. Loivamaan kirjoittama sarja Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita on päässyt jo 10. osaansa, ja ohut kirjanen esittelee tälläkin kertaa lyhyesti 25 kirjailijaa. Mukana on niin uusia ja vasta vähän julkaisseita kuin vanhoja konkareitakin, jotka ovat kuitenkin vasta hiljattain alkaneet kirjoittaa kyseiselle kohderyhmälle.
Karasma ja Suvilehto ovat kohdentaneet teoksensa avuksi ja työvälineeksi opettajille ja kirjastonhoitajille, miksei taide- / kirjallisuusterapeuteillekin. Teos on ajateltu oppikirjaksi, mikä näkyy siinä, että kaikkiin osioihin kuuluu lukuisia tehtävälaatikoita ja lähdekirjat on listattu tarkkaan, jotta asiasta kiinnostuneen on helppo etsiä teemaan liittyvää lisäluettavaa. Pedagogista aspektia alleviivaavat erityisesti monikulttuurisuutta käsittelevä jakso sekä teoksen päättävät luvut kirjallisuuden käytöstä ja kirjallisuusterapiasta.
Jokaisen osion alussa määritellään kyseinen kirjallisuudenlaji, ja sen jälkeen teksti sisältää lukuisia kirjailija- ja teosesimerkkejä. Jotkut kirjailijat ovat saaneet oman alalukunsa, toiset mainitaan vain lyhyesti muun tekstin seassa. Teoksessa käydään läpi historiallinen katsaus vanhoista kansansaduista tyttö- ja poikakirjoihin sarjakuviakaan unohtamatta. Kirja toimii hyvänä yleisesityksenä sellaiselle, jonka tarvitsee nopeasti saada yleistiedot varsin laajasta ja monipuolisesta kirjallisuuden kentästä. Teos toimii varmasti myös hakuteoksena esimerkiksi kirjailijaesittelyjensä puolesta.
Valitettavasti teoksen rakenne ei kuitenkaan ole täysin looginen. Kuvakirja-otsikon alla ovat myös lastenromaaneina paremmin tunnetut Sinikka ja Tiina Nopolan sekä Timo Parvelan kirjasarjat ja J. K. Rowlingkin on hieman oudossa paikassa. Teos sisältää myös turhan paljon kömpelöä kielenkäyttöä sekä pieniä asiavirheitä, esimerkiksi Pikku-Heidi ei ole 15 vaan 5 saapuessaan isoisänsä luo. Lieneekö tällä kahden yliopistoihmisen kirjoittamalla teoksella ollut lainkaan kustannustoimittajaa?
Jos ei anna tällaisten pikkujuttujen häiritä, Karalan ja Suvilehdon teos täyttää tehtävänsä ja on suositeltavaa luettavaa lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Teos sisältää useita ajantasaisia esimerkkejä, mutta sitä täydentämään on hyvä silmäillä läpi Ismo Loivamaan listaus tämän hetken tuoreimmista lasten- ja nuortenkirjailijoista. Vaikka ajan hittilaji onkin fantasia, on iloista huomata, että mukaan on mahtunut edustajia niin lastenrunon kuin realistisen nuortenkirjallisuudenkin puolelta.