Esko Valtaojan pohdiskelevan trilogian kolmas osa on tuttua ja turvallista: monenlaisten aiheiden ympärillä pyörivää leppoisaa jutustelua, tieteelliset näkökulmat mielessä pitäen.
Valtaoja reflektoi elettyä elämää, muistelee menneitä ja nivoo muisteluihinsa monenlaista tieteellistä pohdiskelua vaikkapa pimeän energian ja pimeän aineen olemuksesta.
Aivan mainio kirja siis: tämän parissa on mukava viihtyä ja siinä sivussa todennäköisesti oppii jotain uutta jostain kiinnostavasta aiheesta.
Paikoin jäin kaipaamaan tietojen päivitystä, esimerkiksi Higgsin bosonin aihepiirin ympärillä liikutaan, mutta vuonna 2008 ilmestynyt kirja ei tietenkään bosonista mitään puhu. Muutoin kirja ei ole vajaassa kymmenessä vuodessa ehtinyt juurikaan vanhentua – no, Valtaoja mainitsee kirjassaan partansakin ohimennen autuaan tietämättömänä naamakarvoituksensa tulevasta kohtalosta…