1600-luvulla Euroopassa tapahtui runsaasti mielenkiintoista kehitystä. Vuosisata oli levoton, kuten toki moni muukin: oli sotia, uskonkiistoja, taloudellisia kehitysaskeleita ja uudenlaisia hallintomalleja.
Oli kolmikymmenvuotinen sota; oli katolisten ja protestanttien väliset kiistat, jotka eivät olleet jääneet 1500-luvun uskonpuhdistukseen. Oli kulkutauteja ja suuren tulivuorenpurkauksen aiheuttamaa ilmaston viilenemistä ja siitä seuranneita huonoja satoja ja nälänhätää.
1600-luvun historiaan erikoistunut Olli Bäckström käsittelee kirjassaan polveilevalla tavalla 1600-luvun kriisejä ja niiden vaikutuksia Euroopassa. Näkökulma historiantutkimukseen on marxilainen ja strukturalistinen.
Marxilaista on näkemys siitä, että ihmiset tekevät itse historiansa, mutta olosuhteet eivät ole itse valittuja, vaan annettuja ja perinnöksi saatuja. Strukturalistista on huomion keskittäminen historian pitkän aikavälin syvävirtauksiin, jotka aikaansaavat lyhyemmän aikavälin kuohuntaa.
Bäckström on välttänyt vuosisadan kliseitä: noitavainoista ei puhuta, eikä yksinvaltiutta käsitellä sen enempää kuin Aurinkokuninkaan ja muiden yksinvaltiaiden aikakaudella on välttämätöntä.
Vuosisadalle mahtuu sodankäynnin kehittymistä, hallintorakenteiden muutoksia ja paljon uskonnollista kuohumista katolisten, protestanttien, hugenottien ja muiden kesken. Kaikkea tätä Bäckström esittelee ansiokkaasti. Kokonaisuus on mielenkiintoinen, mutta hivenen raskassoutuinen. Ajanjaksosta ja Euroopan historiasta kiinnostuneet saavat Ihmeiden huoneesta varmasti uutta ajateltavaa.