Vuonna 1911 New York on uuden edessä. Maahan valuu koko ajan lisää siirtolaisia, tuoreet metrolinjat juoksevat kaupungin alla ja työläiset ovat alkaneet vaatia oikeuksia ja järjestävät lakkoja. Valitettavasti vaatii yhden suuronnettomuuden eli tehdaspalon, ennen kuin suuriin epäkohtiin todella aletaan puuttua. New York on kaupunki, joka ei nuku, ja unettomia öitä siellä viettävät myös Coralie ja Eddie.
Alice Hoffmanin Ihmeellisten asioiden museo herättää eloon 1900-luvun ison omenan. Kaupunki pursuaa väkeä ja elämää ja alkaa levittää lonkeroitaan läheisiin metsiin ja saarten rannoille. Ajan suosituimpiin huvituksiin kuuluvat sirkus ja museot, joissa esitellään luonnon oikkuja. Coralien isä omistaa Ihmeellisten asioiden museon, jonka kokoelmista löytyy kummallisten otusten luurankoja ja säilöttyjä ihmeitä ja jonka esityksissä lavan valtaavat mitä erilaisimmat epämuodostumat siamilaisista kaksosista kädettömään tyttöön. Isä kouluttaa myös Coralien työntekijäkseen tekemällä hänestä merenneidon. Teini-ikäinen tytär alkaa kuitenkin venyttää rajojaan ja kaivata tietoja isänsä menneisyydestä.
Toisaalla Eddie hylkää isänsä ja sen myötä juutalaiset perinteet ja alkaa opiskella valokuvaajaksi. Kameransa läpi hän tarkkailee kaupungin elämää ja erityisesti kuilua köyhien ja rikkaiden välillä. Metsissä ja erakkona viihtyvän miehen elämä kuitenkin muuttuu, kun hän sattumalta törmää Coralieen eräällä tämän uintiretkellä.
Ihmeellisten asioiden museo on kuin menneisyyteen sijoitettu satu. Sen reunamilla kuhisee ja kiehuu metropoli mutta keskiössä kysymys on perheestä, luottamuksesta ja rakkaudesta. Tarina on viihdyttävä, mutta sitä olisi hyvin voinut hieman lyhentää ja tiivistää. Kirja sopii niille, jotka pitävät aikamatkustamisesta.
Teoksen aihepiiristä pitäville suosittelen myös Leena Parkkisen Sinun jälkeesi Max -teosta, jossa matkataan saman aikakauden Helsingissä ja samantyylisessä friikkisirkuksessa.