Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miraclemanin käsikirjoittajan nimen paikalla lukee ainoastaan ”alkuperäinen käsikirjoittaja”. Hän on Alan Moore. Miraclemanin julkaisuoikeudet ovat siirtyneet moneen kertaan yhtiöltä toiselle, ja kun ne lopulta päätyivät Marvelille, Moore kielsi nimensä käyttämisen Miraclemanin yhteydessä. Miraclemanin, eli Marvelmanin eli Captain Marvelin julkaisuhistoria on niin monipolvinen ja oikeudenkäyntien värittämä, että jätän sen kertaamisen aiheesta kiinnostuneiden omille harteille. Pääasia on, että tämä brittiläisen supersankarisarjakuvan merkkipaalu on julkaistu myös suomeksi. Kirjaan on koottu kaikki Mooren kirjoittamat tarinat.
Marvelmanin (eli Miraclemanin) luoja Mick Anglo joi työmatkalla puoli pulloa viiniä joka aamu 1950-luvulla. Tarinat olivat sen mukaisia. Kun sarja alkoi uudestaan Warrior-lehdessä vuonna 1982 Moore pani Miraclemanin elämäntarinan kokonaan uusiksi mutta nivoi sen yhteen Anglon höperöiden seikkailujen kanssa. Ilman Moorea Miracleman olisi varmasti unohtunut niin kuin monet muutkin neljä- ja viisikymmenlukujen supersankarit.
Nuoren Alan Mooren lahjakkuus näkyy tarinassa heti. Kerronta on mukaansatempaavaa ja henkilöt ymmärrettäviä ja koskettavia. Moore saattelee hahmonsa yhä uudelleen mahdottomiin tilanteisiin, joista ei ole ulospääsyä, kunnes viime hetkellä ratkaisu on edessä ilmiselvänä mutta silti odottamattomana.
Miracleman on väkivaltainen ja hyvin inhimillinen hahmo, kuin kuka tahansa ikääntynyt ja ylipainoinen freelance-toimittaja, joka on saanut yli-ihmisen voimat. Hän suojelee rakkaitaan kaikin voimin, ja repii raivoissaan vihollisensa kappaleiksi tekojaan katumatta. Jumalolento ei ole tilivelvollinen kenellekään. Kohdatessaan itseään vahvemman hän on arka ja pelokas, ei Teräsmies joka kävelee leuka pystyssä taisteluun kuin taisteluun.
Mooren tuon ajan ajatusmaailma heijastuu Miraclemaniin ja sarja on selkeästi Kapteeni Britannian, V niin kuin verikoston ja Watchmenin sukulainen. Kielellinen leikittely on vielä naiivia, mutta onneksi Moore ajan mittaan jätti kuvailemisen vähemmälle.