Ajan ottaa helposti itsestäänselvyytenä, asiana joka on kaikille sama, mutta todellisuudessa aika on ennen kaikkea suhteellista. Aika ja ajan olemus ei ole ihan tyypillisin ja helpoin lastenkirjan aihe, mutta juuri sen vuoksi Emily Akkermansin Ihmeellinen aika erottuukin muusta lastenkirjatarjonnasta. Greenwichin kuninkaallisen observatorion kuraattorina työskentelevä Akkermans lähtee rohkeasti esittelemään, miten eri tavoin aikaa voi hahmottaa, mitata ja ymmärtää.
Onko aika aina ollut olemassa, vai saiko se joskus alkunsa? Minkälaisia tapoja laskea aikaa on ollut olemassa, ja miksi viikossa on juuri seitsemän vuorokautta ja vuorokaudessa 24 tuntia? Entä minkälaisena viikot ja päivät näyttäytyvät toisilla planeetoilla? Tiesitkö, että Venuksen vuorokausi on pidempi kuin sen vuosi? Entäpä sen, että joidenkin tutkijoiden mukaan aikaa ei ole edes olemassa?
Kirjassa on kosolti kiinnostavia yksityiskohtia, jotka taatusti pistävät miettimään, mutta kuitenkin selkeästi esitettynä. Tästä on kiittäminen myös Jan Bieleckin hienoa kuvitusta. Tämän tyyppisissä lasten tietokirjoissa kiinnitän paljon huomiota kuvitukseen, sillä välillä abstraktiksi heittäytyvä tieto ei ole kuvitusaiheenaa helpompia. Miten kertoa visuaalisesti lineaarisesta aikakäsityksestä tai ekliptikasta, auringon reitistä tähtien suhteen? Bieleck on selvinnyt haasteesta hienosti; kuvitus on hyvä yhdistelmä selkeää informaatiokuvitusta, mutta sen verran persoonallisella kynänjäljellä, että se on kaukana oppikirjamaisesta kuivakkuudesta.
Mikäli etsinnässä on lapselle – tässä tapauksessa siis 8-10 vuotiaille – sopiva, innostava, tietokirja niin Ihmeellinen aika on ilman muuta hyvä valinta. Suosittelen!