Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pari kolme päivää piti jättää tuumaustaukoa tämän nuorisoromaanin luennasta ennen kuin tohdin naputella tämän arvion. Sen verran kiukutti teatteriohjaaja Jarmon hoopoilu teinityttötähti Reetan kanssa. Ohjaaja-näyttelijäsuhde ällöttävimmillään. Sikamainen mies. Reetta tekee mitä vaan tähdeksi päästäkseen. Seksillä pääsee.
Ajankohtaiseen #metoo-aiheeseen käymme käsiksi Elina Kilkun, teatteriammattilaisen, alan läpikotaisin tuntemissa puutteissa ja puitteissa. Tätä ennen Kilkulta on jo ilmestynyt teatteriasiaa kahteen kertaan: monipolvista asiaa Teatterin tyylilajit -tietokirjassa ja sitten totuudellista mielikuvitusta Täydellinen näytelmä -romaanissa. Kummastakin jäi hyvä maku suuhun ja kielen päälle. Eivät ihan tavanomaisia olleet, erottuivat edukseen massasta.
Ihana tyttö -kirjasta monen junnaamisen jälkeen jäi myös maistuvaa jälkimakua kielen päälle, vaikka vanhaa ärsyttikin tytön tyrkkyys ja aikuisen miehen lapsellisuus.
Kas tässä kirjan ydin: Teini-iän epävarmuus kohtaa aikuisiän vastuuttomuuden. Miten käy, kun intohimo ja himo kohtaavat.
Siinä draamaan ainesta nokko.
Hyväksikäyttö jatkuu, kunnes pikkukaupungin juorut käyvät liian polttaviksi, kun yökausien ’näytelmäharjoitukset’ leviävät yleiseen tietoisuuteen. Tytön äiti, erossa elävä isä, nuorisoteatterin näyttelijät, koulu, kaikki, tepristäytyvät. Joka paikkaan levinnyt tieto pysäyttää. Ihanalle tytölle, niin nuorisonäytelmälle kuin sen pääosan esittäjälle, on saatava siedettävä loppuratkaisu. Ohjaaja, pikkukaupungin Polanski, otettava luokille, saatava tilille.
Samalla rysäyksellä Ihana tyttö -musikaaliin suunnitellusta kaksoisvaihtoehdosta luovutaan ja epämiellyttävämpi loppuhuipennusvaihtoehto hyljätään. Positiivisuus voittakoon.
Mutta, kas vain, jos kirjailijan näytelmä taipuu, niin kirjailija Kilkku ei taivu vaan iskee nuortenromaanin loppuun yllätyksen jättämällä romaanille kaksoislopun, joista lukija valitkoon mieleisensä.
Aika ovelaa vastuunjakamista. Luotto lukijan moraalin on luja, usko lukijan, niin vanhan kuin nuoren, oikeudenmukaisuuteen vankkumaton.
Vanha kyllä valitsee oikein, mutta miten on laita teinilukijan. Vanha lukijako tässä vähän epäilee – paraskin Nabokovin Lolitan ja Mukan Tabun ylistäjä!
Menkääs valitsemaan.