Ihana nähä! ja muita kirjoituksia on ihana pikku lukupaketti. Aluksi olin hieman pettynyt, kuin luin, että kirjoitukset ovat ilmestyneet vuosina 2003–2011 Anna-lehdessä, kunnes huokaisin syvään helpottuneena, että eipäs haittaa, sillä en ole lukenut kyseistä lehteä, joten ei kun kirjan kimppuun.
Ihania, hauskoja, hersyviä ja juuri niin napakoita kuin oletinkin. Nämä pikkutarinat eivät ole vanhentuneet vaan kestävät hyvin aikaansa, sillä paljonkos se ihminen nyt muutamassa vuodessa muuttuu, perusasiat vielä vähemmän.
Anna-Leena Härkönen sanoo suoraan ja kaunistelematta, silti ketään loukkaamatta ne asiat, jotka jo ovat tiedossa, mutta saavat nyt lisää pontta. Nainen on oikein hyvä aihe ja siitä on hyvä kertoa ihan mitä tahansa, vaikkapa siitä mitä syntyy, jos nainen haluaa olla joskus yksin tai jos on saanut huonoa asiakaspalvelua.
Kun lukee näitä juttuja, voi huoletta unohtaa kaiken muun ja sen, että tarvitsisi jotenkin pysyä juonessa mukana. Näissä kirjoissa on ainoastaan se huono puoli, että ne ovat niin pahuksen ohuita, kun voisi ihan hyvin lukea vaikka kolme kertaa paksumman.