Taajuus Z oli WSOY:n kirjoituskilpailu, jossa etsittiin uusia ääniä nuortenkirjallisuuteen. Kilpailun haluttiin nostavan esiin tarinoita, jotka avaavat uusia näkökulmia tämän päivän nuoruuteen. Taajuus Z -kisan voittajaksi nousi Dess Terentjeva säeromaanillaan Ihana.
Jyväskylään sijoittuva Ihana kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Liljasta, joka on kova ihastumaan. Uusin someihastus on Ihana, joka asuu Jyväskylässä ja on siksi huolestuttavan, vaarallisen todellinen etäisempiin someihastuksiin verrattuna. Kun Liljan yksinhuoltajaisä haluaa Liljan tapaavan uuden naisystävänsä ja tämän lapsen, käy ilmi, että tämä lapsi on juurikin Liljan ihastus. Mikä järkytys!
Tarinan kierteet eivät jää tähän. Somessa Ihana on itsevarmasti muunsukupuolinen ja tiedostava, mutta konservatiiviselle äidilleen hän on tytär, jonka todellista sukupuoli-identiteettiä tai edes itse valittua nimeä äiti ei tiedä. Mutta kuinka Lilja selviää siitä, että isä seurustelee niin konservatiivisen ja kielteisen ihmisen kanssa?
Ihanaan mahtuu paljon pakahduttavaa teinidraamaa, josta osa nousee kovin erilaisista aineksista kuin minun teinivuosinani. Lilja on kovin tarkka siitä, että toimii oikein ja sanoo oikein, joka tilanteessa, ja häpeä siitä, kun lipsahtaa ja sanoo väärin, on hirveää. Onneksi Liljan isä ymmärtää ja tukee tytärtään ja osaa lohduttaa ja tukea tytärtään. ”Hävettääkö sua nyt se mitä sä teit vai se miltä se sai sut näyttämään?”
Alkuun Terentjevan säemuodossa joku tökki, Ihana tuntui enemmän selkokieliseltä kuin säeromaanilta, mutta kirjan edetessä muotokin alkoi toimia paremmin. Lopputulos on oikein mainio, säeromaanien tapaan tämä on tiivis, asiaan pureutuva ja nopeasti luettava paketti. Tarina välittyy tehokkaasti ja kiinnostavalla tavalla ja siinä sivussa tulee sitten aimo annos sitä kilpailussakin kaivattua moniäänisyyttä. Oivallinen kirja!