Ihan tavallisena päivänä vuonna 1970 kolmevuotias tyttö katoaa teltasta kotipihaltaan jäljettömiin. Ihan tavallisena päivänä vuonna 1979 nuori pikkuvauvan äiti lyö kirveellä aviomiehensä hengiltä. Ihan tavallisena päivänä vuonna 1994 asianajotoimiston apulainen puukotetaan kuoliaaksi työpaikallaan. Ja ihan tavallisena päivänä vuonna 2004 yksityisetsivä Jackson Brodie huomaa tutkivansa unohtuneita selvittämättömiä tapauksia normaalien kissavarkauksien lisäksi. Ja lisäksi ihan tavallisena päivänä hänen kotinsa räjähtää.
Kate Atkinsonin Jackson Brodiesta kertova sarja starttaa Cambridgesta, jonne Brodie on asettunut erottuaan armeijasta, poliisivoimista ja vaimostaan. Atkinsonille tyypillisesti kerronta ei keskity vain Brodieen, joka on ennemminkin vain yksi henkilö monimutkaisessa tarinassa kiistattoman pääosan sijasta. Värikkäästä hahmokavalkadista esiin nousevat vuorollaan hyväsydäminen asianajaja Theo, kuin keskeltä pukudraamaa heräävä uutta elämää haluava Caroline ja hersyvän eripariset sisarukset Amelia ja Julia. Vähitellen kaikkien tarinat kietoutuvat yhteen.
Kate Atkinson on minulle tämän loppukesän kirkkain kirjallinen löytö, jonka tuotantoa olen lyhyessä ajassa ahminut jo useamman teoksen. Hänen tyylinsä on leikillisen humoristinen, täynnä pieniä sivuhuomautuksia, mutta kuitenkin hän kertoo koko ajan rankoista ja vakavista aiheista. Vaikka kirjan hahmoja koettelee tragedia toisensa jälkeen, elämänilo säilyy. Ihan tavallisena päivänä on mainio dekkari, jota kelpaa suositella, kuten oikeastaan mitä tahansa muutakin Kate Atkinsonin kirjaa.