Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ihan tavallinen perhe jatkaa poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä Kaijan seuraamista. Kaijaan pääsimme tutustumaan jo kirjassa Kääntöpuolella lapsuus. Sisko Koskiniemi tietää, mistä kirjoittaa.
Kaija pyydetään mukaan heti, kun tapahtuu jotain, missä on lapsia mukana. Ihan tavallisessa perheessä voi sattua jotakin ja kun asiaa tutkitaan, voi paljastua kaikenlaista, eikä aina mitään mukavaa.
Kirja alkaa siitä, kun esitellään maahanmuuttajatyttö, joka pelkää pakkoavioliittoa. Sinänsä tuttu aihe, koska näitä uutisia on saatu lehdistä lukea. Miten käy tässä tapauksessa, sitä puidaan useammasta vinkkelistä.
Sitten on nuori huumeäiti, niin surullinen tapaus, jossa kirvelee sekin, että vaikka nyt luetaankin fiktiivistä tarinaa, näitä murheellisia tarinoita riittää ihan oikeassa elämässäkin.
Lisäksi monia muita, niin ettei tiedä, mitä juttua eniten jännittäisi, koska niistä kerrotaan kivasti lomittain.
Kirja ei ole surkeaa vuodatusta, sillä vaikka jokaisessa jutussa tulee esiin se murheellinen puoli, niin vastaavasti löytyy niitä asioita, jotka vievät eteenpäin. Ketään ei tuomita, vaan jokainen on ihminen, käyttäytyy sitten miten tahansa.
Kaijan oma elämä kulkee siinä sivussa. Hänellä on Malinen, joka on poliisi ja työkaveri. Tuntuu hyvältä, että on siinä, etenkin kun Kaijan poika Ville lähtee armeijaan ja tuntuu muutenkin ottavan irtiottoa pesästä.
Ihan tavallinen perhe on äärimmäisen mielenkiintoinen kirja, joka ottaa lukijansa mukaan kaikkiin esittelemiinsä tapauksiin ja päästää elämään niiden kanssa. Ikäviä asioita tapahtuu, mutta onneksi on aina edes jotain valoa näkyvissä.
