Jugoslaviaan vuorten keskelle lumimyrskyyn pysähtynyt juna, suljettu vaunuosasto, josta kukaan ei ole poistunut, hytistään löytynyt kuollut mies, matkalla mukana tunnettu yksityisetsivä Hercule Poirot – siinä Idän pikajunan arvoitus, yksi Agatha Christien arvostetuimmista klassikoista, nyt uutena suomennoksena.
Onhan tämä vallan aiheesta arvostettu klassikkoteos. Christie on oivallinen juonien kehittelijä ja Idän pikajunan arvoitus on todella nokkelasti rakennettu. Ulkoiset tekijät on siivottu siististi pois – paikallisista poliiseista ei väliä, he kun eivät paikalle pääse. On vain epäillyt, pari sivuhenkilöä ja Poirot’n harmaat aivosolut.
Kapteeni Hastingsin Watson-hahmo Idän pikajunasta puuttuu; sitä roolia paikkaa monsieur Bouc, junayhtiön johtaja ja Poirot’n tuttava, joka järjestelee käytännön asioita, jotta Poirot voi hoitaa murhatutkinnan siististi ja kun poliisit saadaan lopulta paikalle, voidaan rikollinen antaa poliiseille siististi paketissa tahraamatta yhtiön mainetta.
Juoni on keinotekoinen, mutta vähät siitä. Asetelma on huolella rakennettu, epäilyksen varjo lankeaa vuorollaan monen matkustajan päälle ja miten herkullisen monipuolinen kattaus henkilöitäkin on saatu matkalle mukaan. Matkan varrella lukija voi saada oivalluksia, mutta pidän hyvin epätodennäköisenä, että lukija ratkaisun kokonaisuuden keksii.