Ian Gillanin elämäkerta on yllättävän selkeä ja suoraviivainen. Deep Purple -yhtyeen synty on tietysti se tärkein asia ja varsinkin mahtava menestys alusta asti. Elämäkerrassa Gillan kertoo lähinnä omat tuntemuksensa siitä, miten kaikki tapahtui ja miksi asiat lopulta ajautuivat hänen eroamiseensa bändistä 1973.
Kirja keskittyy osittain useisiin kiertueisiin, hurjaan rock’n roll -elämään, keikkoihin sekä tietysti bändin hulluun elämäntapaan. Viina, huumeet ja hurjastelu sekä vapaa-aikana että toisinaan lavalla leimasivat mainetta pitkään. Silti syntyi todellisia raskaan rockin hittibiisejä, joista on tullut varsinaisia rock -klassikoita. Näiden synnystä onkin muutamia mielenkiintoisia anekdootteja.
Erottuaan Deep Purplesta mies eli hetken hiljaisuudessa, mutta musiikki veti puoleensa ja hän perusti Ian Gillan Bandin. Ehti hän olla mukana Black Sabbathissakin, tosin hiukan epäluuloisin ottein. Gillan palasi uudestaan Deep Purplen riveihin, mutta jälleen riita katkaisi uran – kunnes kymmenen vuoden päästä häntä pyydettiin kolmannen kerran jatkamaan solistina. Edelleen bändi siis keikkailee ja voi hyvin, tosin vähän vanhempana muttei suinkaan hyytyneenä.
Elämäkerta ei ole kuitenkaan täynnä örvellystä ja övereitä, se on yllättävän asiallinen ja kertoo tiukoista aikatauluista, hurjista kiertueista sekä mielettömästä työtahdista. Lisäksi Gillanista itsestään paljastuu hyvin monipuolinen kulttuuria harrastava mies, joka rakastaa perhettään ja lapsiaan sekä lastenlapsiaan.
Itse pidin tästä sen eräänlaisen vaatimattomuuden sekä selkeän esitystavan takia. Kuvaliite on pienehkö, mutta Gillanin oma diskografia sen sijaan varsin mittava. Hän ei selkeästi halua kerskua tekemisillään vaan tuoda julki sen, mitä musiikki itsessään on hänelle merkinnyt ja merkitsee yhtä. Nautittava elämäkerta, jossa on monta mielenkiintoista aikaisemmin kertomatonta tarinaa.