Reykjavikin rikospoliisissa on hiljaista. Oikeastaan mitään vakavaa ei ole tekeillä, joten Erlendurilla on aikaa penkoa vanhempiakin selvittämättä jääneitä tapauksia. Islannissa ihmisiä silloin tällöin katoaa jäljettömiin. Koska Erlendurilla on valitettavan omakohtaistakin kokemusta asiasta, tällaiset tapaukset ovat erityisen lähellä häntä ja hän pyrkii muun työnsä salliessa selvittelemään jopa vuosikymmeniä vanhoja avoimia juttuja. Vanhat kummitukset eivät jätä häntä vieläkään rauhaan, mihin viittaa myös kirjan alkuperäinen nimi Harðskafi, joka on juuri se tunturi itäisessä Islannista, josta Erlendurin tragedia alkoi jo 50 vuotta sitten.
Tämän päivän poliisiasioita sivutaan toki myös hieman, kun miljoonia perinyt nainen löydetään kesämökiltään hirttäytyneenä. Tapaus vaikuttaa selvältä itsemurhalta, eikä muuta pystyttäne koskaan todistamaan. Nainen oli äitinsä kuoleman jälkeen ollut henkisesti erittäin epävakaassa tilassa, ja hän uskoi vahvasti kuolemanjälkeiseen elämään. Erlendur alkaa tehdä hieman omiakin tutkimuksiaan asiasta ja löytääkin hänen lähipiiristään yhtä ja toista mielenkiintoista. Ilmeistä on, että nyt ollaan tekemisissä erittäin ikävien ja taitavien rikollisten kanssa.
Arnaldur Indriðasonin Erlendur-sarjan kuudes osa on yhtä hyytävää luettavaa kuin kaikki aiemmatkin osat. Lohduttomia ihmiskohtaloita käsitellään jopa vuosikymmenten aikajänteellä. Pienet sattumat johtavat tapahtumiinm, jotka leimaavat koko ihmisen elämän. Hyytävä kylmyys on ehkäpä dekkarisarjan vähäeleisin osa tähän mennessä, eikä sen kautta Erlenduriin tutustumista kannata aloittaa. Sen sijaan aiemmin mukaan tulleille tämä kirja on samaa taattua laatua kuin edeltävätkin osat. Erlendurin hahmo kehittyy nyt sellaiseen suuntaan, että sarjan seuraavaan osaan haluaisi tarttua heti, kun se vain olisi mahdollista.