Olen ollut kohtalaisen mieltynyt Eija Piekkarin dekkarisarjaan, joka kertoo rikosylikonstaapeli Kristiina Elosta ja hänen lähipiiristään niin työssä kuin kotona. Hyytävä hyppy on tämän sarjan seitsemäs osa; siinä Krisse palaa työhön äitiysloman jälkeen enemmän tai vähemmän väsyneenä ja alavetoisena, koska pikku Manun päivähoitoon jättäminen tuntuu sydäntäraastavalta, kun tämä jää joka aamu itkemään äidin perään.
Töissä tulee eteen uusi juttu, kun kauppa-apulainen Tessa Haarajoki löydetään kotoaan kuolleena. Tapaus näyttää aluksi onnettomuudelta, jossa Tessa olisi pudonnut portaista, mutta rikostekninen tutkinta osoittaa muuta. Juttua tutkiessaan Krisse ja hänen työtoverinsa joutuvat paneutumaan syvälle Tessan toimiin sekä yksityiselämässä että varsinkin entisessä työpaikassa Puuvarassa, josta Tessa oli hämärin perustein irtisanottu. Kuolemantapaus ei jääkään sitten ainoaksi, vaan samanlaisia hyytäviä hyppyjä kohti kuolemaa tulee lisää.
Romaani on ihan sujuvaa tekoa kuten sarjan edellisetkin osat, ja sekä Krissen että hänen lähipiirinsä kuvat syvenevät taas jonkin verran. Kaikkein kiinnostuneimpana seurasin tässäkin osassa tutkintasihteeri Riikan kamppailua irti vanhempiensa hirmuvallasta; Riikassa Piekkari on onnistunut luomaan oikein elävän sivuhenkilön, kun taas vaikkapa Krissen aviomies Aksu pakkaa kirjasta toiseen jäämään kovin ohueksi ja hänen henkilökuvansa muotoutuu lähinnä ex-vaimo Kielon kautta.
Rikosjuoni on tällä kertaa selvästi uskottavampi kuin edellisessä kirjassa Kaislikon kätkössä, mikä saattaa toisaalta johtaa siihen, että loppuratkaisu ei ole kovin yllättävä. Muutamia harmittavia kieli ja painovirheitä kirjaan on valitettavasti jäänyt. Hyytävä hyppy lienee kuitenkin mukavaa luettavaa kotimaisten dekkarien ystäville, eikä se välttämättä vaadi edellisten osien tuntemusta, vaikka aiempiin tapauksiin siellä täällä viitataankin.