Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Algerialaisen Boualem Sansalin romaani Hyvitys on holokaustikirjallisuutta: se perkaa natsien jälkeensä jättämää perintöä. Näkökulma vain on yllättävä. Kirja kertoo veljeksistä, Rachelista ja Malrichistä, jotka asuvat Ranskassa. Veljekset ovat alunperin algerialaisia, mutta heidän isänsä on saksalainen.
Kirjan rakenne on monikerroksinen. Kirja on Malrichin päiväkirja, jossa Malrich lukee isoveljensä Rachelin päiväkirjoja tämän kuoleman jälkeen: Rachel teki itsemurhan mentyään ensin sekaisin.
Rachel kuoli kuusi kuukautta sitten, 33-vuotiaana. Pari vuotta aiemmin jokin vain pimahti hänen päässään ja hän alkoi ravata Ranskan, Algerian, Saksan, Itävallan, Puolan, Turkin ja Egyptin väliä. Matkojen välissä hän luki, märehti, houri ja kirjoitti, menetti ensin terveytensä, sitten työnsä ja lopulta järkensä. Viimein Ophélie lähti lätkimään, ja eräänä iltana Rachel tappoi itsensä.
Kovin pitkälle ei kirjaa tarvitse lukea, kun selviää, mikä Rachelin saattoi sijoiltaan. Veljesten vanhemmat kuolivat Algeriassa verilöylyssä, jossa heidän kylästään murhattiin lähes kaikki asukkaat. Rachel matkustaa kylään ja sillä reissulla hänelle selviää isän salattu tausta, josta hän ei koskaan ollut puhunut: isä oli natsi, Waffen-SS:n sotilas, Totenkopf-divisioonasta.
Rachelin tämä paljastus ajoi penkomaan isän taustaa, kiertelemään tämän jäljillä pitkin Eurooppaa. Malrich reagoi Rachelin päiväkirjoihin omassa ympäristössään, Pariisin ongelmalähiössä, jossa fundamentalistiset islamistit hiipivät pikkuhiljaa valtaan, rähinöimällä näiden kanssa.
Sansal vetää paksuja yhtäläisyysmerkkejä natsien ja fundamentalisti-islamistien välille, nimittäen islamistien riivaamia lähiöitä keskitysleireiksi. Viestiä paukutetaan lukijan päähän tukevalla otteella. Mahtuupa kirjaan yksi kirjaimellisestikin yksisilmäinen imaami. Hieman paksua on saarnaaminen, mutta vaikeapa fundamentalistisia uskonkiihkoilijoita kohtaan on sympatioita tuntea.
Hyvitys on mielenkiintoinen kirja, joka on toisaalta osa holokaustikirjallisuuden perinnettä, toisaalta tuo siihen ranskalais-algerialaisen maahanmuuttajanäkökulmansa kautta jotain uutta. Olennaista on ajatus hyvityksestä ja isien tekojen sovittamisesta ja siitä, miten menneisyyden salaisuudet voivat paljastuessaan olla tuhoisia. Sansal kysyy, mitä on tehtävä, jotta natsien hirmuteot eivät toistu, ja vastaa: lapsille on kerrottava.
