Iijoki-sarjan 25. osa. 700 s. Vuodet 1955-1958. Kalle 35-39 vuotta.
- Toisiin naimisiin – esikoiskirja julki
Kalle Päätalo rakentaa oikeata kerrostaloa ja ’höpö’kerrostaloa Tampereella. Leikkikerrostalon eli romaanin sekä sen Mammonalinnan rakentaminen on paljon työläämpää kuin oikean. Ja kun Mammonalinna on valmis, se lähtee kustantajakierroksille nimellä Rakennustyömaan arkea ja palaa aina hylsynä takaisin, kunnes Gummeruksen Ville Repo tarttuu tilaisuuteen. Muiden muassa Tammen Kalevi Sorsa*, rakennusmestarin poika, ei ole tajunnut pitävänsä käsissään tulevan painosten kuninkaan käsikirjoitusta.
Mammonalinna ilmestyy lopulta Ihmisiä telineillä -nimellä 11.11.1958 Kallen 39. syntymäpäivänä. Elämän suurin unelma on toteutunut. Siinä sivussa Kalle on mennyt toisiin naimisiin, ja Leena-vaimo synnyttää Riitta-tyttären.
Mutta kirja, se on kaiken täyttymys ja sitä pitää mennä juhlistamaan kotiin Kallioniemeen äidin iloksi; Riituhan on aina ollut kannustamassa poikaansa kirjoitustöihin samalla kun isä-Hermanni on noitunut möllärit helevettiin. Suuri pettymys odottaa joulujen välissä Taivalkosken reissulle lähtenyttä ’kirjailiaa’: ihmiset ovat loukkaantuneita kun mies on häpäissyt itsensä ja perheensä ja kyläläiset kirjassa ja kirosanoilla koko kirjan, jota moni on lukenut totena yks yhteen -periaatteella. Ei ole ollut mitään käsitystä monellakaan jokijärveläisellä, jotta romaania tässä luetaan eikä dokumenttia.
Kalle pyrjähtää, ei voi käsittää kyläläisten ”väärinlukemista”. Kiiruhtaa Tampereelle palaamista, Kirvestielle, oikeaan kotiin, jonka Kalle on lunastanut uudelleen isolla velalla Lainalta. Huorintekonsa maksuksi Kalle näet oli luvannut jättää erossa talon ja lähteä tyhjin taskuin pois kotoaan. Vaan eipä Lainallakaan ollut puhtaat jauhot pussissa, minkä pääsiäistapahtumat Sonni-Moilasen kainalossa osoittivat. Niinpä Kirvestiellä käydään uusi keskustelu:
”Kaivan vaikka helevetistä. Mutta sinä ja ennen muuta Moilanen, että tule asumaan Kirvestie kahessakymmenessäkahessa, tässä talossa ja mulle armeijan vuosistani myönnetyllä tontilla.”
”Sää, Kalle, todella lasket ittes pää- tai perspuhujien joukkoon. Eks sää yhtikäs häppee?”
”En merkkijää!”
Hyvästi, Iijoki -kirjan piti jäädä sarjan viimeiseksi, vaan mitä vielä! Vielä, ikään kuin encorena, on tuleva lukijoiden pyynnöstä ja vaatimuksesta yksi osa eli Pölhökanto Iijoen törmässä.
Jäämme mielenkiinnolla ja jännityksellä ja kunnioituksella lukemaan, minäkin – toista kertaa.
P.S. *Kalevi Sorsan englannin kielestä tullutta sanomapitsi-väitettä (Son of a bitch), Päätalon 80-vuotisjuhlakirjassa Päätalon juurella, olen metsästänyt koko sarjan ajan, jotta sanooko Riitu moista vai ei – ja huokaiseehan Riitu viimein tässä kirjassa sivulla 476: – Voi sanomapitsi, että mulla kävi vanhaan semmonen hillansiemmenten sylykeminen.
- sylpykkä
- poklomi
- hurtuuki
- terviispoikia
- maavunnainen
- revanat