Ilmaista rahaa kaikille oli innostava ja mielenkiintoinen kirja, joka tarjosi paljon aineksia hyvän tekemiseen ja maailmanparantamiseen. Nyt Rutger Bregman jatkaa innostavaa maailmanparannusta uudessa kirjassaan. Hyvän historia näyttää ihmiskunnan toisenlaisessa valossa kuin mihin yleensä on totuttu.
Usein ajatellaan, että ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä ja pahoja ja vain ohut sivistyksen pintasilaus erottaa järjestyksen täydestä anarkiasta ja kaikkien sodasta kaikkia vastaan. Tarvitaan vain pieni tönäys ja ihmiskunta vajoaa kaaokseen. Vaan kun asiaa tarkastellaan lähemmin ja realistisesti, voidaan havaita, että näin ei ole: katastrofit päinvastoin näyttävät nostavan ihmisistä esiin paremman puolen.
Ihmisten suurin vahvuus on sosiaalinen oppiminen. Kun taaperoiden kognitiivisia taitoja on verrattu apinoihin, monessakaan kohdassa ihmiset eivät vertailussa loista. Sosiaalinen oppiminen, kyky omaksua taitoja muilta lajitovereilta, on kuitenkin ala, jossa ihmiset voittavat apinat 100-0. Ihmiset ovat hypersosiaalisia oppimiskoneita.
Bregman liittyy kuoroon Yuval Noah Hararin kanssa: myöskään Bregmanin mielestä maatalouteen siirtyminen ei ollut mitenkään yksiselitteisesti hyvä asia. Siinä missä metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa ihmisen parhaat puolet pääsivät hyvin esiin, maanviljelys ja sen oheispiirteet nostivat ihmisestä nopeasti pahemmat puolet esiin.
Bregman tarkastelee lähteitä ilahduttavan kriittisesti ja kumoaakin aikaisempia käsityksiä ansiokkaasti. Kärpästen herran ruma ihmiskuva osoittautuu täysin fiktioksi ja kuuluisat psykologian kokeet kuten Milgramin sähköiskukoe ja Stanfordin vankilakoe paljastuvat suorastaan huijauksiksi, jotka eivät todellisuudessa kerro ihmisluonnosta juuri mitään. Myös Pääsiäissaarten asukkaiden kohtalosta piirtyy nykytiedon valossa aivan päinvastainen kuva kuin Jared Diamondin Romahduksesta.
Tämä on niitä kirjoja, joiden toivoisin kuluvan mahdollisimman monissa käsissä, sen verran tärkeitä ja hyödyllisiä asioita Bregman ihmisyydestä kertoo. Myönteisen ihmiskuvan soisi yleistyvän, sillä se johtaa hyvään kaikille ihmisille. Tiivistän tähän Bregmanin kymmenen elämänohjetta niille, jotka eivät kirjaa syystä tai toisesta lue:
- Jos et ole varma, lähde hyvästä: useimmat ihmiset ovat kunnon väkeä.
- Ajattele win-win-skenaarioina: parhaissa diileissä ei kilpailla, vaan molemmat voittavat.
- Paranna maailmaa, esitä kysymys: älä vain kuvittele itseäsi muiden asemaan, vaan kysy, mitä muut haluavat.
- Hillitse empatiaa, treenaa myötätuntoa: empatia on kuluttavaa, myötätunto tuo energiaa.
- Yritä ymmärtää toisia: järki ja toisen ihmisen ymmärtäminen rationaalisesti on lihas, jota voi treenata.
- Rakasta lähimmäistäsi kuten muut rakastavat lähimmäisiään: muista, että muillakin on lähimmäisensä, joita he rakastavat kuten sinä rakastat lähimmäisiäsi.
- Vältä uutisia: uutisten katsominen ja some etäännyttää ihmisiä todellisuudesta.
- Ojenna käsi suurimmalle vihollisellesi: älä ruoki ekstremistejä vihalla, vaan nujerra myötätunnolla.
- Tule kaapista, älä häpeä hyvää: ystävällisyys tarttuu kuin rutto.
- Ole realistinen: realismia on se, että ihmiset ovat kunnollisia ja syvästi taipuvaisia tekemään hyvää.