Mustapartainen mies, pakinoitsija Ollin eli Väinö Nuortevan eräs kuuluisimmista hahmoista, tuo ikuinen rikka byrokraatin rokassa, tuo järjestelmää järjestelmän ehdoilla vedättävä, tuo ikuinen partaansa nauraja, tuo ilkikurinen kaikestaselviytyjä, on täällä jälleen. Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää on 25 mustapartaisen pakinan kokoelma, joka ilmestyi ensi kerran vuonna 1954, jolloin Olli oli kirjoittanut Uuteen Suomeen pakinoitaan jo yli 30 vuoden ajan.
Sanomalehtipakinoitsijana Olli puuttuu lähellä arkisia aiheita liikkuviin teemoihin. Kuten kunnolliseen satiiriin kuuluu, Olli liioittelee tehokkaasti. Erityistä hupia hän kehittelee monipolvisen byrokratian rattaiden viilailusta. Tahallaan asioita hankaloittaville virkailijoille mustapartainen tarjoilee esimerkiksi upean kukkopillikonserton (varmistuttuaan tietenkin ensin puhelimitse, että kukaan virastossa ei ole paikalla). Tittelinkipeää hän muistaa omatekoisella tittelillään yliesierikoisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö. Homeopaatilta haiskahtava ruokakauppias joutuu maistamaan omaa ”lääkettään”. Konstit ovat todellakin monet mustapartaiselle.
– Minua, sanoi mustapartainen mies, neuvottiin menemään ensin suoraan ja sitten kiertämään kulman ympäri ja sitten menemään vasempaan. Olenko nyt tullut oikeaan?
Vaikka kepeältä Kafkalta tai vain vähän ilkeältä Daniil Harmsilta haiskahtava absurdi huumori onkin Ollin leipälaji, on tärkeä (ja minun mielestäni isompi) juttu myös hänen hieno ja innovatiivinen kielenkäyttönsä. Harva kirjailija pystyy Olliin verrattavaan verbaaliakrobatiaan!
Ollin pakinakokoelmia on julkaistu 2000-luvulla uudestaan, ja ainakin minun lähikirjastoni hyllyistä löytyy vielä pitkäksi ajaksi lisälukemistoa. Suosittelen tutustumaan!