Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hylätty ranta kuuluu niihin erinomaisiin kirjoihin, jotka puhuvat melkein yhtä paljon riviensä välistä kuin itse tekstistä. Sen painostava, jopa goottista kauhua lähestyvä tunnelma syntyy lukijan arvailuista ja romaanin aukkokohtien täydentämisestä omassa mielikuvituksessa.
Hylätty ranta kertoo pienestä brittiläisestä yhteisöstä. Siihen kuuluvat kirjan minäkertojana toimiva teini-ikäinen Tonto, hänen mykkä veljensä Hanny, poikien äiti Äikkä ja isä Taato. Lisäksi mukana on keski-ikäinen aviopari, seurusteleva nuoripari sekä pyhiinvaellusta syrjäiselle kappelille johtava pappi, isä Bernard. Pyhiinvaellus on tehty aina pääsiäisen aikaan, ja aiemmin johtajana on toiminut ankara isä Wilfred, mutta nyt hän on kuollut vähän epäselvissä olosuhteissa. Tilalle tullut isä Bernard on liberaalimpi, mutta samalla myös jotenkin epävarmempi ja salassa jopa viskiäkin naukkaileva paastonajasta huolimatta.
Loney, jonne joukkion matka käy, on säiltään ankara, kaikella lailla jumalanhylkäämän tuntuinen rantakaistale. Sen kappelilla pitäisi kuitenkin tapahtua ihme: etenkin Äikkä uskoo vakaasti, että pyhä vesi parantaa Hannyn mykkyyden. No, näin ei tietenkään käy, mutta kaikenlaista outoa tapahtuu silti. Lukijalle nämä outoudet näyttäytyvät merkillisinä, selittämättöminä, jopa pahaenteisinä.
Romaanissa on kaiken muun lisäksi hyvin mielenkiintoinen aikarakenne; Tonton kerronta poikkeaa silloin tällöin sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen, mutta nämä aikakoukut on toteutettu sujuvasti ja selkeästi.
”Aikaa oli sairaalloisen paljon. Se kummitteli kaikkialla. Aika ei valunut pois niin kuin olisi pitänyt. Sillä ei ollut paikkaa, minne mennä, ei ollut nykymaailmaa, joka olisi hoputtanut sitä jatkamaan matkaa.”
Hylätty ranta on erinomainen romaani. Sitä on vaikea sijoittaa mihinkään genreen, mutta uskoisin, että juuri siksi se puhuttelee monien lajien harrastajia. Siinä on kauhua, jännitystä, uskontoa, ihmissuhteita. Suosittelen lämpimästi.
