Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Nellin menneisyys oli kuin venäläinen puunukke, kysymys kysymyksen sisällä ja taas uusi kysymys kysymyksen sisällä.”
Nellin elämä oli tosiaankin merkillinen: hän matkusti vuonna 1913 pikkutyttönä yksin Englannista kauas Australiaan, mutta hänen seurassaan ollut salaperäinen Kirjailijatar ei tullutkaan mukaan, ja niin Nell-tytöstä tuli australialaisen perheen ottolapsi, joka tosin vasta 21-vuotiaana sai kuulla sen vähän, mitä hänen taustastaan tiedettiin. Vasta isoäiti-iässä 1970-luvulla hän palaa Englantiin selvittämään arvoitusta itsestään. Arvoitus – ja vanha talo Englannissa – jäävät perinnöksi Nellin tyttärentyttärelle Cassandralle, joka sitten puolestaan matkustaa Cornwalliin saadakseen selville, mistä oikein oli kysymys Nellin elämässä.
Vuosi sitten australialaiselta Kate Mortonilta ilmestyi romaani Paluu Rivertoniin. En ole lukenut sitä, mutta käsittääkseni samoilla linjoilla mennään. Myös Hylätty puutarha on yli 600-sivuinen järkäle, jossa liikutaan sujuvasti aikatasoista ja paikoista toisiin. Koostaan huolimatta se on nopea- ja helppolukuinen, voisi jopa sanoa viihteellinen, mutta ei kuitenkaan mitään hömppää – ehkä kirjan takakannessa oleva luonnehdinta ”lukuromaanista” sopii tälle kirjalle parhaiten.
Tarina ei ehkä ole hätkähdyttävän yllätyksellinen monista käänteistään huolimatta, mutta ihan kiinnostavasti juonen käänteitä keritään auki. Rivien välistä voi jopa lukea kaikenlaista symboliikkaakiin, puhutaanhan paljon luonnosta, kasveista ja puutarhoista, ja mukana on Elizan, Kirjailijattaren, muutamia satuja, jotka tosin minusta eivät olleet kokonaisuuden kannalta aivan välttämättömiä, mutta en olekaan koskaan ollut mikään innokas sadunlukija.
Jostain syystä kertomukset Blackhurstin kartanon lukitusta puutarhasta toivat koko ajan mieleeni muistumia Salainen puutarha -nuortenkirjasta, ja kas vain! Romaanin puolivälissä aavistukseni palkittiin, kun itse rouva Hodgson Burnett, epäsovinnainen amerikkalainen, tekee kirjaan pienen vierailun.
Mielenkiintoinen tuttavuus joka tapauksessa tämä Hylätty puutarha oli. En ole koskaan lukeutunut kartano- tai muunkaan romantiikan ystäviin. Tässä kirjassa romantiikka oli onneksi karsittu minimiin, mutta olihan sitä mausteeksi. Hyvä kirja lavean lukemisen ystäville, niin uskoisin.
