Huvila on kertomus naisesta, rakastuneesta naisesta, joka viimeiseen asti jaksaa uskoa, että mies palaa takaisin, vaikka lukija ymmärtää, että näin ei tule käymään.
Raakel rakastuu taiteilijaan ja oitis suostuu menemään naimisiin, huolimatta muiden varoituksista. Onhan taiteilija niin ihana ja varmasti rakastunut Raakeliin. He muuttavat maalle, taiteilijan hirsihuvilaan, ja miten Raakel onkaan intoa täynnä ja haluaa tehdä kaikkea, muiden muassa hankkia eläimiä. Lukija lähtee mukaan siihen tarmokkuuteen ja vielä kun Raakel odottaa lasta, niin mikä voisi olla paremmin. Raakel saa avuksi Selman, joka muuttaa heille palvelukseen.
Hyvin pian Aksel, taiteilija alkaa tehdä matkoja kaupunkiin ja on huomattavissa, että hän ei ole enää kiinnostunut perhe-elämästä, vaan kiinnostuksen kohteet ovat vallan muualla.
Raakel synnyttää tyttären Leean, josta Aksel on hyvinkin innoissaan, mutta ei kauan. Väistämätöntä on, että Aksel lähtee, muuttaa Saksaan, mistä on saanut tärkeän viran. Huomattavaa on sekin, että hän on hyvin aatteellinen ja Raakelin juutalaistausta ei ole ollenkaan hyvä asia.
Raakel jää Leean ja Selman kanssa hirsihuvilaan maalle, vaikka Raakelin vanhemmat haluaisivat heidät Turkuun. Raakel haluaa olla omillaan ja pärjätä, vaikka se ei ole helppoa. Henkisestikin ottaa lujille.
Mielenkiintoista tässä kirjassa on se, ettei ole vain yleinen Raakelia kuvaava näkökulma, vaan ajan kuluessa saadaan myös Leean ja Selman näkemykset, miten kaikki oikein menikään.
Tuula-Liina Varis kirjoittaa niin upeaa tekstiä, että siihen menee mukaan, elää Raakelin kanssa, harmittelee hänen kohtaloaan, ymmärtää Leeaa ja seisoo Selman rinnalla ja – ei haluaisi olla Akselin kanssa missään tekemisissä.
Tässä on Huvila, joka jää mieleen!