Kaksi naista naista lähtee Lappiin vaeltamaan, Kiira Roslund ja Aamu Niemelä. Kaikki ihan hyvin, kunnes he törmäävät polttariporukkaan ja sittemmin punatakkiseen mieheen ja tilanne alkaa olla jotenkin ahdistava. Seuraako mies heitä?
Kun naisiin ei saada enää yhteyttä, Kiiran rikas suku pelmahtaa paikalle. Roslundit ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia ja – ärsyttäviä. Aivan mahtavan herkullista kuvausta ihmisistä, jollaisten kanssa ei haluaisi olla missään tekemisissä. ”Sivistynyt ilkeily oli suvun erikoisuus”. Kuitenkin yksi heistä, Kiiran serkku Cecilia, on suvun musta lammas ja piutpaut piittaa siitä, mikä on suvulle tärkeää. Ihanaa oman polun tallaamista. Cecilia on kuitenkin mukana etsinnöissä, sillä Kiira on hänelle tärkeä.
”Kuinka hän olikaan rakastanut vanhempiensa paheksuntaa. Hän oli myös rakastanut heidän vastalauseitaan, kun hän oli ilmoittanut muuttavansa putkimiehensä kanssa yhteen.”
Cecilia oli minulle tämän kirjan kiinnostavin tyyppi, jolle teki mieli välillä huutaa tsemppejä. Silti välillä jäi miettimään, miten todentuntuista se oli.
Kiiran ja Aamun vaellus on mielenkiintoista ja mitä sitten oikein loppujen lopuksi tapahtui, on äärimmäisen jännittävää ja vasta loppumetreillä selviää kupletin todellinen juoni. Koko ajan ei olla siellä tuntureilla vaan välillä kerrotaan Roslundeista, heidän suvussa tapahtuneista jutuista ja henkilöiden keskinäisistä väleistä.
Huutoon vastaa kaiku vain on Ilona Tuomisen toinen jännitysromaani ja vaikka usein toinen on se ”toinen”, niin nyt kyllä mennään ihan samalla viivalla ykkösen kanssa ja sitä jää odottamaan kolmatta!
Jos haluat tietää kirjan synnystä lisää, Ilona Tuominen kertoo Mesta.netin haastattelussa kirjan taustoista.