”Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt…” Kirjassakin versioidun laulun vanha lyriikka on varmaan ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä moni tuttuun metsään mennyt on kokenut viime vuosina tyrmistyttävän yllätyksen rakkaan paikan menettämisestä. Helsingin lähimetsiä puolustavat asukasaktiivit ovat nähneet tämän etulinjassa ja Huuto kaupunkiluonnon puolesta kertoo siitä monta tarinaa.
Kirja keskittyy Helsinkiin, mutta vastaavia esimerkkejä löytyy varmasti ympäri Suomea. Helsinki ja ainakin myös Espoo brändäävät itseään mielellään luontoystävällisiksi kaupungeiksi, mutta todellisuus – kuten tämä kirjakin oivallisesti osoittaa – on jotain aivan muuta. Luontoarvot, monien tutkimusten osoittama metsien suuri virkistysarvo tai asukkaiden mielipiteet eivät paljon paina kun rakennuspaine ja raha puhuvat.
Kirja on täynnä surullisia esimerkkejä, jossa luonnosta ei välitetä ollenkaan. Monesti kaavoitus- ja rakentamisratkaisut eivät myöskään palvele suuren yleisön tarpeita vaan pienen joukon taloudellista hyötyä. Onneksi valonpilkahduksiakin on ja ehkäpä nuoremmalla sukupolvella on enemmän halua ja taitoa ympäristöystävälliseen kaupunkisuunnitteluun. Lahdessa vuorovaikutus on kantanut hedelmää ja asukkaiden kuunteleminen vähentänyt kaavoista tehtäviä valituksia tuntuvasti.
Loppupuolella on Asukasaktiivin lyhyt opas, joka antaa hyviä neuvoja mitä kannattaa tehdä, jos haluaa käydä taisteluun lähimetsän säästämiseksi. Helppoa se ei ole, sillä asukasaktiivit tekevät valtavan työn uhraten vapaa-aikaansa ja rahojaan taistelussa, kun taas vastapuolella toimivat palkatut virkamiehet.
Kuvat ovat sekoitus luontokuvia, realistisia tilannekuvia sekä taiteellisuutta. Ne täydentävät tärkeän teoksen oivallisesti. Kirja kannattaa lukea aivan loppuun asti, sillä takakannen sisätaskusta löytyy Unelmien Helsinki -kartta.