Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Näin jalkapallon MM-kisojen aikaan voidaan muistuttaa myös Suomen jalkapallomaajoukkueen eli Huuhkajien sankariajasta. Kuten tunnettua, lopputurnauspaikkaahan ei Suomi ole koskaan saavuttanut, mutta lähimmillään se on ollut yhden vaivaisen maalin päässä. Kuitenkin viimeisten vajaan 15 vuoden aikana Suomi on mennyt jalkapallossa huomattavasti eteenpäin. Peli on parantunut ja lajikulttuuri on muuttunut ammattimaisemmaksi. Samalla joukkue on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, ja toisin kuin ennen, nykyään Stadikalle mennään katsomaan Huuhkajia, ei niinkään enää ulkomaisia superjoukkueita.
Urheilutoimittaja Iina Airio ja Suomen A-maajoukkueen tiedotuspäällikkö Timo Walden ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan Huuhkajien lennosta. Lähtökohdaksi on otettu karsintapelit vuoden 1998 MM-turnaukseen syksystä 1996 alkaen, jolloin Suomi sai päävalmentajakseen tanskalaisen huippunimen Richard Möller Nielsenin. Noihin aikoihin alkoi Suomen kultaisen sukupolven esiinmarssi maajoukkueessa. Kantaviksi nimiksi tulivat Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Antti Niemi, Jonatan Johansson, Joonas Kolkka ja kumppanit. Samalla myös maajoukkue alkoi muuttaa toimintatapojaan kohti ammattimaisempaa jalkapallokulttuuria. Suomalaiset pelaajat alkoivat päästä vähitellen yhä parempiin eurooppalaisiin seurajoukkueisiin, ja tämä alkoi näkyä myös maajoukkueen peli-ilmeessä. Pelejä lähdettiin voittamaan.
Möller Nielsenin ajanjakson jälkeen tulivat Antti Muurinen, Jyrki Heliskoski, Roy Hodgson ja viimeisimpänä nykyinen valmentaja Stuart Baxter, joista jokaisen päävalmentajakautta käydään kirjassa läpi niinmyötä- kuin vastamäkienkin osalta. Hyvistä yrityksistä huolimatta hekään eivät ole onnistuneet viemään Suomea arvokisoihin, ja juuri nyt Huuhkajat ovat suuressa murrosvaiheessa avainpelaajien ikääntyessä ja vähitellen lopetellessa uriaan.
Kirjoittajaparin työnjako on ollut selvä. Timo Walden on kirjoittanut varsin kronologisen historiikin keskittyen erityisesti tietenkin karsintoihin, mutta valaisten samalla myös hieman kulisseja ja karsintojen välisiä jaksoja. Iina Airion tehtävänä on ollut haastatella pelaajia ja tehdä heistä sopiviin kohtiin kirjaa henkilökuvia ja läpileikkauksia heidän peliuriinsa. Ehkä osittain tästä syystä kirjassa tuntuu olevan välillä melko paljon toistoa, ja joissakin kohdin tekstissä olisi ollut muutenkin selvää leikkaamisen varaakin.
Ehkäpä Huuhkajat pyrkii tarjoamaan hieman liiankin ruusuisen näköistä kuvaa kotimaisesta jalkapallosta, sillä totuus on kuitenkin se, että menestys on antanut odottaa itseään. Mutta kyllähän Suomen kaikkien aikojen parhaalle pelaajasukupolvelle toki kirjan suo. Olisiko se voinut olla hieman parempikin, on eri kysymys, mutta joka tapauksessa se on kiinnostava kirja jalkapallofanille.
