Tartuin Laura Gustafssonin Huorasatuun hieman epäillen, mutta uteliaana. Kirjan tarina kuulosti niin omituiselta, että pakkohan se oli itsekin nähdä mistä kirjassa on kyse. Huorasadussa nimittäin seikkailevat paitsi huoraksi ryhtyvät naiset Kalla ja Milla, myös antiikin mytologian jumalat ja jopa itse Patriarkaatti.
Parin ensimmäisen sivun jälkeen olinkin koukussa ja luin kirjan loppuun parissa päivässä. Oli vain pakko saada tietää miten tarina jatkuu. Huorasatu on saanut paljon mediajulkisuutta Finlandia-ehdokkuutensa ansiosta, ja mielestäni täysin ansaitusti. En nimittäin ole lukenut mitään vastaavaa pitkään aikaan.
Minun näkökulmastani äärimmäisen yhteiskunnallinen teos käsittelee aihettaan mielikuvituksellisen tarinan keinoin ja onnistuu sekoittamaan tarinaan manifestin kaikkien epäoikeudenmukaisesti kohdeltujen ryhmien puolesta aina naisista eläimiin ja paskaduunareihin. Monessa kohtaa lukijan tekisi mieli huudahtaa, että juuri noinhan tuo asia on.
Ansiokkaassa romaanissaan Gustafsson rikkoo railakkaasti monia tabuja, mikä näkyy jo hänen teoksensa kielessä. Osa kirjaan tarttuvista saattaa kavahtaa kirjan kirosanojen värittämää kieltä ja väkivaltaisia tapahtumia, mutta tyylikeinona ne todella toimivat ja herättävät tarinan eloon. Railakas ja iloinen kieli vievät lukijan yli rankkojenkin kohtausten.
Epäilemättä moni on myös sitä mieltä, ettei nainen saisi kirjoittaa tällaista. Rohkeutta kirjan tekeminen onkin varmasti vaatinut, sillä olen varma että kirja herättää tunteita sekä puolesta että vastaan. Minusta joka tapauksessa tuli heti Laura Gustafssonin fani. Hieno teos, johon suosittelen tutustumaan vailla ennakkoluuloja.