Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen seurannut suhteellisen aktiivisesti Viveca Stenin Sandhamn-sarjaa, jossa ystävykset juristi Nora Linde ja poliisi Thomas Andreasson selvittävät rikoksia niin kovin rauhalliseksi kuvatussa saaristossa; taannoin televisiossa esitettiin myös kirjoihin perustuva sarja, jossa näyttelijä Alexandra Rapaport kyllä esitti mukavasti Noraa, mutta joka ei mielestäni oikein kokonaisuudessaan tavoittanut kirjojen henkeä kauniista maisemista huolimatta.
Uudessa kirjassa on keskeisenä aiheena vakava asia eli parisuhdeväkivalta: Nuori ruotsalainen Mina rakastuu karismaattiseen bosnialaissyntyiseen Andreis Kovačiin, menee tämän kanssa naimisiin ja saa pienen Lukas-vauvankin, mutta Andreis osoittautuu pian puhdasveriseksi psykopaatiksi ja hakkaa vaimoaan sumeilematta. Lisäksi miehen liiketoimet eivät oikein kestä päivänvaloa; mukana on ilmeisesti veronkiertoa, rahanpesua ja huumekauppaa. Andreisin hovissa häärivät jos mahdollista vieläkin ilkeämpi pikkuveli Emir ja uskollinen lakeija ja autonkuljettaja Dino. Kun Mina saa lopulta tarpeekseen ja pakenee miestään vauvansa kanssa, alkaa aikamoinen takaa-ajo, jossa Andreis ei keinoja kaihda. Nora ja poliisiystävä Leila yrittävät parhaansa mukaan auttaa Minaa, mutta kestääkö hän miehensä painostuksen? – Kerronta kulkee dekkareille tavalliseen tapaan kahdessa tasossa; aina välillä palataan 1990-luvun alun Bosniaan, jossa pohja Andreisin ja Emirin pahuudelle on luotu.
Huonossa seurassa on oikein jännittävä kirja; Andreisin uhka Minaa kohtaan on kuvattu siihen malliin, että se menee suorastaan tunteisiin tai ihon alle, mitä muoti-ilmauksia kääntäjäkin on vähän ärsyttävästi käyttänyt, mutta varmaankin niille on ruotsin kielessä yhtä muodikkaat vastineet. Muuten Sirkka-Liisa Sjöblomin suomennos on taattua sujuvaa laatua. Norasta on vuosien kuluessa kehkeytynyt ihan sympaattinen ja uskottava hahmo, mutta jotenkin hänen miesasiansa eivät oikein mahdu päähäni: aviomies, Jonas-pilotti, käväisee kerran romaanin aikana halimassa vaimoaan, kun taas vanha ystävä poliisi-Thomas on uskollisesti mukana vaiheesta toiseen, varsinkin kun hän nyt on eronnut vaimostaan Pernillasta, ja hänen kanssaan Nora halailee aina tilaisuuden tullen, kaveripohjalta muka kuitenkin. Mutta toisaalta olen kaikkea muuta kuin rakkausjuonien erikoisasiantuntija.
Kyllä Steniä mielellään lukee ja jää odottamaan jatkoa; toivottavasti hän kykenee kuitenkin pitämään tasonsa.
