Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sari Helin kirjoittaa Huono äiti -blogia, joka lienee Suomen suosituin perheblogi. Nyt hän on psykoterapeutti ja seksologi Leena Hattusen kanssa laatinut kirjan ruuhkavuosien seksuaalisuudesta. Mitä tehdä, kun ei ole aikaa, paikkaa tai voimia, tai kun kaikkien muiden yhteiselo näyttää olevan kuumana hehkuvaa ja ainoastaan meillä on huonoa seksiä? Helin ja Hattunen tarttuvat asiaan välillä lempeän, välillä ronskin huumorin keinoin.
Kuten varmaan useimmat pikkulasten vanhemmat tietävät, hillitön väsymys on vauva- ja taaperovuosista hallitseva kokemus, kun koskaan ei oikeastaan saa nukkua ainakaan niin paljon kuin haluaisi ja tarvitsisi. Ole siinä nyt sitten seksikäs, kun vartalo roikkuu kaikkialta mistä ei pitäisi, säärikarvat rehottavat ja trikooyöpaidassa on vauvan pulautusta.
Helin ja Hattunen kehottavat etenkin naisia, jotka elävät tällaisessa tilanteessa, armoon itseään kohtaan. Ei todellakaan tarvitse olla täydellinen! Sitä paitsi jos puoliso haluaa, niin hän haluaa, eikä välitä selluliiteista tai säärikarvoista. Seksuaalisuutta on monenlaista, eikä pornografian antama malli ole mikään ainoa oikea, jos se nyt on oikea ollenkaan. ”Meillä kaikilla on elämämme aikana luotuja erilaisia käsikirjoituksia seksuaalisuudesta. Olemme jopa saattaneet kirjoittaa itsestämme eräänlaisen seksuaalisen lakikirjan, jossa ovat kielletyt ja sallitut asiat seksistä, seksuaalisuudesta, erotiikasta, ulkonäöstä ja siitä, miten näemme itsemme seksuaalisena ja eroottisena olentona”, Helin kirjoittaa.
Niinpä hyvään seksiin voi olla monta tietä ja monta paikkaa – perhepedissä, jossa vanhemmat, vauva, taapero ja leikki-ikäinen nukkuvat kaikki yhdessä, ei ehkä ole paljon tilaisuuksia perinteiseen sängyssä tapahtuvaan romantiikkaan, mutta mielikuvitusta tarvitaan. Kirjassa kerrotaan perheestä, jossa lapset istutettiin katsomaan Pikku Kakkosta, ja vanhemmat vetäytyivät lukon taakse kylpyhuoneeseen – yhden puolituntisen aikana ehti hyvin ”putsata isän korvat”, kuten lapsille asia kerrottiin.
Huonon äidin seksikirja on näennäisestä kepeydestään huolimatta oikein tuhti seksuaalisuuden tietopaketti, jolla varmasti on paljon sanottavaa ainakin lapsiperheen vanhemmille. Kirjan toisen kirjoittajan Leena Hattusen tausta seksologina antaa kirjalle myös tutkimuksellista uskottavuutta. Vähän minun korvaani kirahti kirjoittajien ilmaisu ”tehdä seksiä”, vaikken sinänsä pidäkään romantisoivista sanonnoista enkä tähänkään yhteyteen heti keksisi parempaa.
Kirjan selkeänä kohderyhmänä näyttivät olevan perinteisessä perhemuodossa eläjät, eikä esimerkiksi kahden äidin mahdollisuudesta puhuttu paljonkaan. Lukija voi tietysti soveltaa tarpeen mukaan. Eniten pidin tämän kirjan mukavan humoristisesta ja armollisesta otteesta aiheeseensa ja siitä, ettei kaikkia perheitä yritetty niputtaa samaan malliin. Sillä onhan ”seksuaalisuus jokaisella ihmisellä kuin sormenjälki, omanlaisensa.”
