Kolme päivää syyskuisessa Stavangerissa muuttaa kaiken kymmenen ihmisen elämässä. 16-vuotias Sandra rakastaa Daniel Williamia, kasvattiperheestä toiseen kiertävää ongelmanuorta, joka puolestaan ei osaa päättää valitsisiko Sandran vai Veronikan. Malenen ja Tirilin isä Pål on hankkimassa itselleen hankaluuksia lapsesta asti yhtä pitäneen pikkukelmiporukan kanssa. Jan Inge on kukkulan kiistaton kuningas, mutta hänen sisarensa Cecilien ja tämän keskittymishäiriöisen poikaystävän Rudin välillä alkaa ilmetä hankausta. Käy väistämättömäksi, että Tore Renberg ajaa sekalaisen henkilökaartinsa vauhdilla kohti seinää.
Huomenna nähdään on tuotteliaan norjalaiskirjailija Tore Renbergin ensimmäinen suomennettu romaani. Ja melkoinen kirja se onkin: 650-sivuinen järkäle, jota kerrotaan vuoron perään lähes tusinan henkilön näkökulmasta. Tyylilaji vaihtuu kertomuksen keskushenkilön mukana muutaman sivun välein. Alkuun tuntuu, ettei kirjasta saa minkäänlaista otetta, kun tarinalangat eivät tunnu juurikaan koskettavan toisiaan. Kuitenkin muutaman sivun mittaisissa luvuissa etenevä tarina alkaa vähitellen hahmottua, kun henkilöt tulevat tutummiksi.
Parhaimmillaan Renberg on kertoessaan nuorten Tirilin, Malenen, Sandran, Daniel Williamin ja Veronikan tarinoita. Teini-iän kuohunta, ensirakkaus ja kaikki se epävarmuus, kun suuret tunteet koetaan ensimmäistä kertaa, saavat lukijan karvat pystyyn. Renberg tavoittaa nuoren sielun nopeat liikkeet mukaansatempaavasti. Epätasaisempi osa kirjasta on puolestaan konnakatraan näkökulma. Jotenkin vaikeampaa on samastua 30 vuotta itsensä pikkurötöksillä elättäneen kolmikon sielunelämään, jonka täyttävät kauhuleffat, seksi, Aerosmith ja Motörhead. Monesti harmittikin, kun nuorison vaiheiden kuvaus vaihtui Rudin ADHD-sekoiluun.
Kokonaisuutena Huomenna nähdään ei siis varsinaiseksi mestariteokseksi nouse, mutta on sillä hetkensä. Ilman muuta siinä on niin paljon hyvää, että kyllä sitä mielellään vinkkaa.