Anna on huomenkellotyttö, sillä hän on syntynyt sunnuntaiaamuna, kirkon huomenkellojen soidessa. Annan ollessa pieni Elena-äiti on sairastunut skitsofreniaan, ja Annan kasvaessa Elenasta tulee kirjailija, joka julkaisee runokokoelmia, romaaneja ja nuortenkirjan. Itsemurhayritykset ja lääkkeiden väärinkäyttö leimaavat kuitenkin hänen elämäänsä koko Annan nuoruuden ajan.
Sarianna Vaara tietää mistä kirjoittaa, sillä hänen äitinsä oli kirjailija Maria Vaara (1931–1992). Huomenkellotyttö kulkee niitä polkuja, jotka ovat Maria Vaaran kirjoja lukeneille tuttuja. Lääkkeitä, tokkuraa, itsemurhayrityksiä. Keskiviikon terapiakäynnit kaukana Oulussa. Alkoholiin taipuvainen miesystävä Voitto. Myöhemmin sitten naispuolinen elämänkumppani Kristiina. Mutta myös huumoria, mielikuvitusta, yhteisiä sanaleikkejä, elämän juhlistamista kolmivärisellä jäätelöllä.
Huomenkellotyttö on vaikuttava kirja. Se vyöryttää lukijan eteen kuvan erilaisesta lapsuudesta – niin erilaisesta, että Anna ei tunnu mitään niin toivovan kuin tavallisuutta. Kuitenkaan tarina ei ole toivoton: Anna valmistuu mielenterveyshoitajaksi, löytää miesystävän, elää omaa elämäänsä.
Uskoisin, että Huomenkellotyttö toimii lukukokemuksena hyvin, vaikka lukija ei tuntisikaan Maria Vaaran kirjoja, mutta meille niitä lukeneille se antaa todella mielenkiintoisen näkökulman tapahtumiin. Vaaran romaaneissa, erityisesti Kuuntele, Johanneksessa ja Toisessa hengityksessä, tytär Anu näyttäytyi enemmän tai vähemmän äitinsä sairauden uhrina, mutta Huomenkellotytön Anna ei sitä kuitenkaan ole. Äidinrakkaus kantaa kaikesta huolimatta.