Nuoren prosaistikaartimme eturiviin alakulotetuilla tunnelmillaan tunkeutunut Juha Itkonen on kolmen täälläkin vinkatun erinomaisen romaanin (Myöhempien aikojen pyhiä, Anna minun rakastaa enemmän ja Kohti) sekä yhden lastenkirjan jälkeen nyt lyhyemmän ilmaisun parissa. Huolimattomia unelmia on kahdentoista novellin kokoelma enemmän tai vähemmän elämässään epäonnistuiden ihmisten tarinoita. Nuoret miehet haikailevat menneiden lempiensä perään, lesket etsivät vielä sitä uutta yritystä, perheet ja parisuhteet hajoilevat tai ainakin natisevat liitoksistaan, uusperheet koettavat löytää yhteistä säveltä. Itkosen ihmiset ja tarinat eivät aina ole kovinkaan kauniita. Ja vielä vähemmän onnellisia.
Ja kuitenkin Juha Itkonen onnistuu jälleen koskettamaan. Kuinka pienestä voi näennäisen kauniin idyllin murtuminen olla kiinni. Itkosen novellien näyttämöinä ovat pikkukaupungit ja vähän suuremmatkin Hämeestä Helsinkiin, lomarannat Thaimaassa ja Naantalissa. Ja henkilöt ja heidän konfliktinsa, kipupisteensä ja kriisinsä — kaikki on jotenkin niin totta.
Itkonen hallitsee nuoruuden ja aikuisuuden rajamaastossa tasapainottelevan sukupolven näkökulmaan eläytymisen. Hän tuntuu ryhtyneen kolmikymppisten perheenperustajien omaksi äänitorveksi, kirjoittavan omankuuloisia kirjoja itsensä ikäisille suomalaisille. Ja yhtä lailla hän löytää kuusikymppisen naistenlehden toimittajan sielunelämän tai murrosikäisen pojan kapinan äitiä ja tämän tyttöystävää vastaan. Itselleni Juha Itkonen on ehdottomasti suurimpia tämän kesän kirjailijalöytöjä, ja jatkossa tulen takuulla seuraamaan hänen tuotantoaan mielenkiinnolla. Siispä vinkin arvoinen on tämäkin kirja!